Annijoen koulun aurinkoretki

Kaikki tämän bloggauksen kuvat ovat pikkutypyn ottamia. Se pitää muistaa kertoa ihan heti, ettei unohdu.  Enhän minä ollut edes mukana koulun aurinkoretkellä!

Annijoen koko koulu teki tänään aurinkoretken Dalbakkenille, koulun takana sijaitsevalle vaaralle.  Aurinkoretki alkoi kello 10, jolloin kaikki lähtivät marssimaan kohti vaaraa. Koulussa on n. 100 oppilasta.

Lainaus tytön blogista : "Klo 10 aikoihin lähdettiin tallustelemaan  Dalbakkenille, tuollaiselle.. vaaran tapaiselle? Jooh. Oppilaat (yläasteen ainakin) oli jaettu kolmen hengen ryhmiin. Jokaiselle ryhmälle lappu käteen...  Matkan varrella oli lappusia, joissa roikkui kysymyksiä. Oikea vastaus rasitettiin oppilaille annettuun lappuun.. c:"

Jälleen lainaus tytön blogista:  "Ohjelma alkoi. Pienet lauloi, osa esitti tarinan missä aurinko ja tuuli koitti saada miehen riisumaan turkkinsa, runoa, leikkiä.... Aurinkokin pilkotti kauniisti. Lopuksi jaettiin aurinkopullia. njam! : )"

Ja jälleen lainaus tytön blogista : "Seuraavaksi tallustelin sitten meren rannalle katsomaan merta ja aurinkoa - vielä kun aurinko pilkotti.  Meri oli yllättävän matalalla ja tuuli kova.. Myöskään minun päähäni ei oikein mahdu yhtälö hiekkaranta - jäinen, kova????!??"

Lopuksi siis Annijoki sillalta kuvattuna kohti aallonmurtajia ja Varanginvuonoa auringon jo laskiessa. Kello on ollut tuolloin miltei yksi Norjan aikaa eli Suomessa miltei kaksi.

Päivä jatkuu varttitunnin vuorokaudessa !

 

 

Tänään 24.1

Sol opp kl 10:56 og ned kl 13:29

Dagen er 02 t 52 m lang.
I morgen blir 16 min lengre

Huomenna  25.1

Sol opp kl 10:48 og ned kl 13:38

Dagen er 03 t 08 m lang.
I morgen blir 14 min lengre 

Torstaina 26.1

Sol opp kl 10:40 og ned kl 13:46

Dagen er 03 t 22 m lang.

I morgen blir 14 min lengre

Aurinko on jo aika korkealla - huomaattehan?  Kuva on otettu ruokatunnilla  ikkunasta suoraan etelään.

Kuvassa näkyy veden takana Vesisaaren saarta, Vadsøyaa, jolla sijaitsee mm. Hurtigruten-satama, useampi kadullinen taloja, Amundsenin ja Nobilen ilmalaivamasto, tyhjillään oleva kalatehdas,  teollisuusaluetta, majakka ja huhtikuussa avattava hotelli.

Saari ei ole suuren suuri, mutta juuri tämä valokuvassa oleva kohta on "tyhjä".

"Vadsøya kulturpark bli med på en historisk vandring i kulturparken på Vadsøya. Her får dere høre om Vadsøs tidlige historie og se tuftene etter middelalderbyen. Guiden forteller også om luftskipsmasta og luftskipsferdene til Roald Amundsen og Umberto Nobile.

Oppmøte ved inngangen til parken tirsdager kl 12.00 i perioden 22.06 - 17.08.
Turen går til fots og varer ca 1 time. Kr 50,- / barn gratis.

Luftskip og båter Utstillingen "Luftskip og båter" finnes på Hurtigrutekaia på Vadsøya og er åpen ved Hurtigrutas anløp kl 07.15-08.00 hver dag hele sommeren. Utstillingen kan ellers åpnes ved henvendelse til museet.

Utstillingen forteller historien om Amundsen og Nobiles dramatiske ferder over Nordpolen i luftskip, luftskipet ”Italias” forlis og Amundsens død. Det er også stilt ut flere båter som har vært brukt i fisket i Varanger."   (http://www.varanger.com/)

Aurinko heijastuu Lomakkabergetin rinteessä olevien talojen ikkunoista.  Laskuvesi on matalimmillaan ja lahti miltei tyhjä. Noin kuusi  tuntia ja lahti on lumirajaan saakka täynnä ja sitten alkaa taas laskuveden aika.
Tämä talo on rakennettu täytemaalle - kuten muinoin Oulussa teatteri ja kirjasto. Matalaa meren lahtea on täytetty ja näin on saatu hyviä rakennuspaikkoja + panoramamaisemia. Museolle on varattu tilaa tuohon eteläpuolelle - juuri ensimmäisen auringon eteen! - ja se ehkä rakennetaan joskus, jos ja kun öljyhanat hieman aukeavat.

Lahdelle on viime päivinä ilmestynyt lintuparvia.  Ensimmäiset vesilinnut ovat kuulema tulleet.  Alleja?! Nimi oli pitempi - kuulin kyllä sen, mutta unohdin autuaasti, kun en lintuja tunnista. Ensimmäiset lintubongarit alkavat tulla jo nyt, ja maaliskuussa on kuulema jo sesongin makua. Alkukesästä puhumattakaan.
Siitä myöhemmin, kenties, JOS opin asiasta ymmärtämään jotain.

Banaanin matkakoti

 

Kuningaskunnissa kaikki on toisin.  Tai voihan olla, että näitä on myynnissä Suomessakin, mutten ole koskaan nähnyt...  Siis puhun banaanin matkakodeista. Haaparannalla olemme näitä nähneet ja nyt paikallisessa Remassa oli myynnissä (9 Nkr), joten päätimme ostaa pikkutypyn koulueväsbanaanille oman matkakodin.

Saa nähdä osoittautuukoedes 9 Nkr arvoiseksi...

Muuten päivä meni omaa kulkuaan. Aamulla tie pöllysi jonkin verran lumesta. Aurinkoa ei näkynyt vieläkään kunnolla, vaikka taivaanranta oli pilvien lomasta vaaleanpunainen. Meren lahti ikkunani alla tyhjeni vielä enemmän kuin ennen, ja syynä oli uusikuu. Uskomatonta, kuinka välillä lahti on ääriään myönten täynnä ja välillä enimmillään satoja metrejä kuivaa (=märkää) maata.

Suomen presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen tulos herätti jonkin verran keskustelua työpaikalla. Haaviston nousu Niinistön haastajaksi oli yllätys, vaikka viime päivien gallupit sitä povailivatkin.  Lauantaina äänestämme siis uudelleen.

Tytöllä oli täänään yllättäen ensimmäiset kouluorkesterin harjoitukset. Ja kävi ilmi, että koululla olikin baritonin sijasta alttotorvi (lyhyempi putkisto, pienempi kello ja vähemmän venttilejä), joten ensi viikolla pitää jotenkin saada baritoni koululle kello kolmeksi. Pitää miettiä...

Bølgen

Jokisuulla vajaan parin sadan metrin päässä makaa kuivalla maalla Bølgen. Se on vanha sodan jälkeen rakennettu kalastusalus, jonka kotipaikka on aluksi ollut Skjånesissa. Sieltä se on 1960-luvulla kulkeutunut Annijoelle.
Se on garnfiskealus - kertokaa joku mitä se sitten tarkoittaakaan!? En ole vielä tarkistanut asiaa mistään.
Lisätarinoita minun pitää kysellä ja täydentää tätä bloggausta myöhemmin!

Bølgen tulin maankuuluksi, kun Arvid Sveenin siitä ottamaa kuvaa käytettiin yhtenä 8 postimerkin sarjassa vuonna 1999. Postimerkkisarjan nimi oli "Norja 2000 - kuvia arkipäivästä".
Bølgen lienee Annijoen kuuluisin nähtävyys, ainakin kuvatuin!




Kalastusveneillä on omat tarinansa, kuten alla olevasta lainauksesta ilmenee:
"For meg er det båtene Havhest, Tornado, Lykken, Svinøy, Anna og Delfin som alle hadde eiere på vestsida av Jakobselva jeg først og fremst på en måte har et forhold til. På den andre sida av elva var båtene Vårleik, Renøy, Nobel og Amor."
Jens P.
http://mittfinnmark.no/-/image/show/1666575_fiskeskoeyta-boelgen?ref=mst

Kuvattu postikortista. Kuva: Arvid Sveen 5.3.1977

Kirpparilla - vai onko se antiikkiliike?

Pilvinen oli tämäkin päivä, muttei se meitä pikkutypyn kanssa juuri haitannut.  Nukuttiin, pitkä aamiainen ja ensimmäistä kertaa kylän konditoriaan kahville.  Kohtuuhintainen paikka. Tosin jo myynnissä, luin lehdestä. Avoinna ma-la 10-14.
Sitten kaupunkiin hakemaan postilokerosta posti.  Joka talouteen Finnmarkin ja Tromssan alueelle on jaettu Hurtigrutenin aikataulut, jossa myös hinnasto. Sitä piti tutkia pitkään...

Ja jälleen Det Hvite Huset. Eteiseen tarvitaan lipaston päälle lamppu, kun kattovalo toimii milloin haluaa. Se löytyi.  50 Nkr eli n. 6.5 euroa. Se olikin jo kolmas lamppu kirpparilta tähän huusholliin - kattovaloja ei nimittäin joko ole ollenkaan tai vain pelkkä lamppu katossa, joten pikkulamput ovat omiaan valon ja viihtyisyydenkin vuoksi.

Enkä voinut vastustaa kiusausta ostaa matalia ja syviä lautasia n. 10 eurolla. Mielestäni ne sopivat tähän ikivanhaan taloon kuin nappi silmään vai kuinka se sanonta kuuluu. Ei kestä konetiskiä, mutta sehän ei ole täällä ongelma. Toin kotoa mukanani veitsiä, haarukoita, mukeja, liinoja ja sen sellaista, mutten lautasia, koska talossa piti olla kaikki tarvittava.  Olikin - joitain lautasia ja kaikki erilaisia. Nyt on "astiasto". Tervetuloa vieraat!

Rahaton pankki

Vesisaaressa on kolme pankkia, joista SpareBank 1 on yksi. Nordea lopettaa täällä helmikuun lopussa 2012, joten koettaessani avata tiliä pari viikkoa sitten Nordeaan, he sanoivat heti, ettei kannata. Seuraavaksi tuli vastaani Säästöpankki numero 1 - tämä ei siis ole ko. pankin mainos!  Se kolmas pankki on Dnb Nor ja sijaitsee aika lailla piilossa.
No, säästöpankki on keskeisellä paikalla viinakaupan vieressä ja se löytyi helposti.

Avasin Säästöpankkiin palkkatilini pari viikkoa sitten. Virkailija kyseli mihin tulen töhin ja luetteli heti listan sanoja, jotka hän osaa suomea. Kertoi sitten olleensa juuri syntymäpäivillä työkaverini luona, joka on hänen naapurinsa.
Sain tilin avattua, koska minulla oli norjalainen henkilötunnus ja osoite, ja oli puhe avata pikkutypyllekin tili, kunhan hän saa maan henkilötunnuksen. Toimitin seuraavana päivänä - siis reilut kaksi viikkoa sitten - vielä pankkiin passikuvanikin, koska kuvallinen pankkikortti käy henkilökorttina.  Kätevää.

Samalla huomasin eron Visa-ajattelusssa.  Mielestäni meillä Visa mielletään aina luotolliseksi.  Täällä se vastaa enemmänkin meidän Visa Electron korttia eli tilillä tulee olla katetta. Visa korttejakin on kahdenlaisia, Visa ja Visa Electron - Visa Electronilla ei voi maksaa esim. nettitilauksia, ei nostaa rahaa pankista ulkomailla ja maksaminen ulkomailla on rajoitettua.

Tässä listaa mahdollisesti kiinnostuineille :

Bankkort
Nedenfor er en oversikt som viser bruksområdene til de to bankkortene. Vurder dine behov, og velg hvilket bankkort som passer deg best.

Ja meidän luotollinen Visa on tämä :

Kredittkort

Med vårt kredittkort SpareBank 1 Gold har du alltid ekstra pengereserve tilgjengelig. Det følger verken årspris eller varekjøpsgebyr ved bruk av kortet.

Tili siis on ja siellä rahaa, muttei pankkikorttia.
Kävin tänään pankissa kysymässä milloin pankkikorttini ja nettipankkitunnukseni mahdollisesti tulevat. Kestää vielä 1-2 viikkoa, kuulin. Kysyin voinko nostaa tiskiltä käteistä ja tarvitseeko esittää passia:  Virkailija sanoi, ettei passia tarvita, kyllä hän minut jo muistaa. Ja on puhunut jo minusta Esterin kanssa.  Ja rahaa saa.

Ja virkailija otti laatikosta jonkun pankkikortin, pyysi odottamaan ja käveli konttorista uloa pankkiautomaatille hakemaan minulle rahaa.
Siis että pankki hakee itsekin rahansa ulkopuolelta automaatista! Tuntui aika absurdilta.

Sellainen on rahaton pankki.  Pankki, jossa ei ole käteistä.  Ja niinpä siinä pankissa ei voi vaihtaa valuuttaakaan. 

Olen ehkä jo kirjoittanut, että otin käteisenä euroja mukaani, koska minulla on joskus ollut ongelmia maksaa kortilla Norjassa.  Ajattelin (vanhanaikaisesti), että käteinen on aina käypää valuuttaa. 

Ei muuten ole.  Euroja ei voi vaihtaa missään, sillä kaikki pankit ovat rahattomia. Eikä euroja saa tilillekään, koska lähin pankki on Ivalossa.
(Ja korteista paras täällä on meidän Visa Electron, sanovat. Sen meidän Visan kanssa voi kassalla tulla ongelmia?)

Onneksi konttori on avoinna arkisin klo 15 saakka, jotta saa rahaa. Pitää vain lähteä töistä aikaisemmin.  Ja tuleehan se pankkikorttikin aikanaan ja oikein kuvan kanssa...

Ei vieläkään!

Ei aurinkoa tänäänkään - pilvet estivät sen, mutta hyvällä tahdolla taivaalla ON auringon valoa.  ON ON. Töissä syötiin aurinkokakkua (ihan auringon mallista ja näköistä - harmi, ettei ollut kameraa).
Työpäivä meni tosi nopeasti, oli kaikenlaista ja ihan mukavaa. Maisema ikkunan takana huikea ja työasiat mielenkiintoisia. Työilmapiiri on hyvä, ja sille annan nykyisin suuren merkityksen.

Pikkutypy tuli omin nokkinensa bussilla kotikylästä kaupunkiin koulun jälkeen ja selvisi hyvin. Typyn suomen kielen opettaja kävi tapaamassa ja kertoi, että koulutoimenjohtaja oli pyytänyt häntä auttamaan lasta joillakin lukuaineiden tunneilla ainakin toistaiseksi. Hänellähän on jo oma norjan kielen yksityisopettaja 5 tuntia viikossa ja näyttää siltä, että pitävät kyllä huolen niin lapsen oppimisestakin kuin siitä, ettei jää yksin.
Kuten tyttö sanoikin : mitä kaikkea ne tekevätkään yhden lapsen eteen!

Töiden jälkeen kävimme kaupassa ostamassa lahjakaupasta itsellemme kauniin astiapyyhkeen ja pari kevään näköistä liinaa keittiön ja olohuoneen pöydälle. Siellä oli paljon tosi kauniita tavaroita, liinoja, liinavaatteita, kynttilöitä jne. Tosin kovin kalliita.
Kävimme astiakaupassa vaihtamassa perunankuorimaveitsen muuhun (lahjoja isoille sisaruksille!) - Remassa oli parempia ja halvemmalla.  Ostimme "itämaisesta katukeittiöstä" (niin siinä luki!) ruokaa kotiin ja ajoimme kotiin syömään. Oli jo pimeä ja kaupungin valot heijastuivat veteen.

Lunta ja muutakin

Uusi työ- ja kouluviikko alkoi reippaassa lumituiskussa. Aamulla töihin lähtiessäni en ollut satavarma, missä tie pihasta "isolle" tielle menee.  Mutta onnistuihan se!  Vesisaareen ajaessa en nähnyt yhtään aura-autoa, vaikka minun mielestäni niitä olisi sillä kelillä pitänyt olla liikkeellä reilustikin. Ja tiepinnan karhuamisesta -vai mikä se sana olikaan - ei niin mitään käsitystä. 

Kalevi hei, tässäpä sinulle sitä tutkimuskohdetta ;-)

Pääsin perille ja kaikki hyvin. Ihmettelen jatkuvasti - niin Suomessa kuin täälläkin - kuinka norjalaiset ajavat aina vauhdilla. Suomen puolella, kun tiet ovat leveämmät ja suoremmat, norjalaisten osuus porokolareista on suuri.  Ne ihan oikeasti kaahaavat!  Tiellä on 70 km tuntirajoitus, muttei se mitään toppaa.

Tunnen olevani tien tukkona, kun miltei kaikki pyrkivät ohi.  Ja kuitenkin minulla sanotaan olevan aika raskas kaasujalka?!

Pitäisi vaikkapa viikonlopulla käydä valokuvaamassa muutama yksityinen parkkipaikka tuossa välillä.  Talot ovat matalalla meren rannassa ja tie menee korkeammalta. Tien varteen on tehty useamman talon/auton parkkipaikka ja laitettu oma pieni valotolppa. Autot jätetään siihen niin ei tarvitse aurata tietä eikä kaivaa autoa. Järkevää! Varmaan pakkokin.

Niin työpäivä kuin pikkutypyn koulupäivätkin menivät hyvin.  Kävin postittamassa muutaman kirjeen ja ostamassa kirjakaupasta koululaiselle kolmioviivottimen.  Postissa sain huomautuksen : minulla ei ollut jonotuslappua. Olen käynyt postissa jo useamman kerran enkä ollut edes huomannut numerolappusysteemiä. Talo oli tyhjä, mutta virkailija sanoi, että kyllä se on otettava. Niin, toisaalta.  Meneehän systeemi sekaisin, jos nyt tuleekin joku ja ottaa numeron ja minä olen tiellä...

Voi meitä maalaisia!

Päivän aikana ilma kirkastui ja oli iltapäivällä jo oikein kaunis. Tiekin oli kunnossa, ei tosin lanattu, mutta paikoitellen jälleen lumeton. Kaupungissa risteykset lumessa ja ainakin muutama pikkukatu keskustassa näkyi olevan kokonaan tukossa.. Ajokeli kuitenkin mainio.

Pikkutypy oli koulusta tullessaan kolannut pihan, mistä olikin iso apu. Kiitos.

Jotenkin tulee mieleen, että jos me suomalaiset olemme saksalaisiin verrattuna leväperäisiä ja hälläväliä-tyyppejä, niin sama taitaa päteä taas norjalaisiin meidän suhteemme. Vai erehdynkö pahasti?

Joko lumen kolaamiseen kyllästyy totaalisesti (vaikka täällä on lumi tullut vasta tammikuussa eikä sitä vieläkään ole paljon) tai sitten siitä ei vain välitä. Priorisointiahan miltei kaikki on.  Niin moni näytti nimittäin puskevan autonsa kotipihoilla kinokseen ja portaille meni kinttupolku. Jollei tuuli lunta vie pois - ja usein aakeilla laakeilla vie -, niin keväthän nyt on tulossa...

(Ostimme muuten lumilapion auton perään lauantaina. Kaiken varalta.)

Yksi käsittämätön asia tässä maassa on kylpyhuoneiden lattian kaltevuus väärään suuntaan, mistä olikin juttua tänään yhdessä blogissa. Olen törmännyt tähän usein. Tämänkin talon kylppäri on rempattu 2000-luvulla ja asennettu suihkukaappikin. Kuitenkin lattia on suihkun jälkeen kuivattava lastalla.

Sää: 

Værvarsel for Vadsø

Vadsø  kl 00.00: -6°C 4 m/s 

Sol opp onsdag 18. jan: 10.42 ned: 11.40 

eli aurinkoa näemme keskiviikkona!

Aurinko lähestyy...

Kuten näette aurinko on tallella ja lähestyy meitäkin näillä Ruijan raukoilla rajoilla.

Ja pikkutypy istuu punaisessa pyörivässä nojatuolissaan ja katselee nostalgisia Muumi-filmejään sunnuntain hämärtyvässä iltapäivässä...

Leppoisa lauantai

Tänään lauantaina oli Vesisaaressa Suomen presidentinvaalien äänestyspäivä. Äänestyspaikka oli kaupungintalolla.  Kaksi tuntia ennen äänestysajan loppumista lista näytti olevan noin puolillaan - eli viitisentoista nimeä - ja tavoitteena oli saada lista täyteen. Ei ollut kuulema ollenkaan mahdoton tavoite. Kaksi henkilöä Båtsfjordista oli käynyt äänestämässä ja sinnehän tulee, jaa-a, siinä 200 km suuntaansa. Hyvä saavutus!
Finnmarkin läänissä äänestyspaikkoja on vain Hammerfestissä, Vesisaaressa ja Kirkkoniemessä.
Äänestäjille oli vatattu pullakahvit ja mehua.  Ja ajatuksena oli, että kahden viikon kuluttua uusiksi...  Kai se toinen kierros tulee?

Ilma oli kaunis. Ajelimme aamupäivällä vuonon rantaa kaupunkiin. Liikkeellä oli enemmän ihmisiä kuin mitä kahden viikon aikana olen yhteensäkään nähnyt! Aikipäivinähän niltei kaikki ns. erikoisliikkeet sulkevat ovensa klo 16 ja viimeistään klo 16.30, joten monelle meistä lauantai on hyvä shoppailupäivä. Uudet isot ruokakaupat Rema, Coop ja Europris ovat avoinna iltaan klo 23 saakka ja lauantaisinkin klo 22 asti, joten ruoasta ei kyllä tule puutetta.

Oli "asioita" : postissa kävimme tyhjentämässä postilokeromme ja lähettämässä kortteja ja pari kirjettä. (Niin, posti on aukilauantaisinkin!) Isosisko ja isompi isoveli saavat nimipäiväpostia.
Kirjakaupasta haimme lisää postikortteja. Det Hvite Husetista http://www.det-hvite-huset.com/  löysimme kaksi tuolia keittiöön entisten nitkuvien tilalle. Talon tuolit ovat vähän heikossa jamassa, nimittäin.

Muuta ei tällä kertaa tarttunut mukaan - viime viikollahan ostimme alesta pöytälamppuja ja vaikka mitä. Haeskelin viime viikonlla "hukkaamaani" taulua, joka on vielä nettisivuilla, muttei liikkeessä.Ei löydy. Eikä myyjäkään osannut auttaa.
Astiakaupasta haimme tarpeellisen perunankuorimaveitsen ja ihastelimme mm. upeita ohuita keittiövaakoja.  Hildosella joimme pikkutypyn synttärin kunniaksi leivoskahvit - siitä oli kuva! - ja sitten olikin jo kiire kirjastoon.

Vesisaaren kirjastossa toimii samalla Finnmarkin maakuntakirjasto, joilla kummallakin on oma henkilökuntansa ja erilliset talousarvionsa. Kirjastorakennus sijaitsee rannassa ja aivan keskustassa. Se on valmistunut joulukuussa 2002 ja avattu yleisölle helmikuussa 2003.
http://www.vadso.folkebibl.no/voksenavd.htm
Lukemista löytyi ja syntymäpäivälapsi lainasi kai nostalgiapuuskassaan muutaman Muumi-dvd-levynkin ;-)

Coopista haimme ruokaa myös pakastimeen, koska kyläkaupan valikomat ovat aika pienet ja hinnat hurjat. Tosin pakastimessamme on vielä vähän Suomesta tuomaamme evästä, ja viimeistään kolmen viikon kuluttua on tarkoitus käydä Suomen puolella.
Sekoitimme kummallekin maun mukaan salaatit valintatiskiltä ja kaamoksesta huolimatta kävimme autopiknikillä - tällä kertaa satamassa syömässä salaatit. Siitä taisi tulla tapa :  tultuamme tänne hoitelimme asioita kaupungilla, nälätti ja mikään kahvipaikkaa ei ollut avoinna, joten ostimme salaatit ja kävimme muutaman kerran eri paikoissa syömässä ne ja ihmettelemässä elämää.

Kotiin lähtiessä kävimme ajamassa kaupungin itäpäässä, ns. Ulkopäässä Lomakkabergin rinteillä, mistä on upeat maisemat valaistuun kaupunkiin. (Ja merellekin, jos pimeältä näkisi!)  Ja uusia, isoja ja todella vaikuttavia omakotitaloja! Kuvaus ei vain onnistunut. Tuossa kuitenkin haikus siitä mitä näimme.

Jälleen byrokratiaa, mutta myös muutakin...

On mennyt bloginpito aivan höpöksi. Eikä ole oikein kuviakaan. (Varastan pikkutypyltä joitain.) Jotenkin en ole saanut kirjoitettua, vaikka tapahtumia kyllä on. 

Ja toisakseen, olen alkanut kehitellä ns. "virkablogia" ja se vie aikansa. Epäilen vahvasti, ettei minusta ole siihen - pitäisi olla analyyttinen ja informatiivinen ja kaikkea fiksua, vaikka se yksityisblogi onkin. Mutta esimieheni kannusti pitämään ja saan kirjoittaa työajallakin...  Vaan kun töissä on vielä niin paljon kaikken uutta, etten lohkea joka suuntaan.
Olen nyt muutaman päivän äimistellyt min tid- sähköistä kellokorttia, puhelimen yhdistämistä outlookin kalenteriin (automaatti tietää kertoa missä olen, jos vain olen älynnyt kertoa siitä outlookin kalenterille - ja sille PITÄÄ kertoa), sähköistä kulunvalvontaa - normaaleista ohjelmista nyt puhumattakaan. Uusia systeemejä ne tosin ovat täälläkin, ainakin työpaikallani.
Kuitenkin : ihmemaa Norja!

                                                    juomapulloja

Byrokratia KIUSAA minua jälleen. Tänään tuli Skatte nordista takaisin maahanmuuttopaperit, kun puuttui katuosoite ja talonnumero. Pyysivät täydentämään. (Kertokaa joku onko verokorttini jumissa, kunnes asia on hoidettu ja hyväksytty?) No, kun tällä talolla ei ole sellaista, ainakaan minulle ei ole kerrottu/annettu. Tämä on 800 asukkaan pikkukylä ja minulla on c/o osoite, ja tämän talon omistajat asuvat samassa pihapiirissä uudessa talossa. Lisäksi meillä on postilokero-osoite kaupungissa. Täytynee toimittaa jokin tontinnumero vai vastaava, kunhan kysyn mikä se on.
Pitää myös toimittaa lapsen isän henkilöllisyystodistuksen kopio nimikirjoituksen vertaamiseksi nimikirjoitukseen, joka on isän kirjoittamassa suostumuksessa, että lapsi saa muuttaa äidin mukana Norjaan!  Ja kukaan ei kertonut tuostakaan mitään!  Pyydän siis miestäni skannaamaan passinsa minulle ja toimitan sen Hammerfestiin.
Ikäänkuin kidnappaisin lapsen rajan yli Norjaan - vaikka onhan se mahdollista tietenkin...

Työn tiimoilta soitin tänään Rovaniemelle.  Sieltä vanhempi monialainen (mitä se tarkoittaakin) aikaansa seuraava herrasmies (sitä hän kyllä on!) sanoi lopuksi, että kun olet Norjaan päässyt niin älä tule takaisin.  Suomi on nykyisin sarvikuonojen maa ja tilanne vain pahenee.  Kannattaa pysyä öljyvaltiossa!
Tämä tiedoksi kaikille Norja-bloggaajille! Ja muillekin.

Paikallinen pankkikin lähestyi kirjeellä.  Tuli pino papereita, samoja tilisopimuksia kuin sain viime viikolla, mutta yhteen oli merkattu puuttuvan allekirjoituksen kohdalle ruksi. Se kai pitää sitten täydentää.
Käyn huomenna pankissa kysymässä ja vien ne. Ja kai minun pitäisi saada se pankkikorttikin vai saako sen konttorista?
Tylyä vain, että pankkiasiointia varten pitää lähteä töistä aikaisemmin. Pankki kun menee kiinni joka päivä jo klo 15. Tulee miinus-minuutteja "ihan turhaan".

Pikkutypy pärjäilee koulussaan hyvin. Ja viihtyy - sanoisinko - yllättävän hyvin. Koulu on lanseerannut yksityisopettajan antamaan norjan tunteja ja opettajat ovat kaivaneet esille isot ja pienet norjan sanakirjat. Englantikin on tarpeen. Suomen koulukirjat on viety koululle katsottavaksi ja maiden koululaitoksen erot alkavat pikku hiljaa tulla konkreettisina vastaan. Vastaanotto on ollut kaikkinensa erittäin hyvä.
Luokka on pieni, vain 8 oppilasta, ja koulussa on sekä ala-aste että yläaste samassa.  Kaksi opettajista osaa suomea ja lapsista on jokunen alkanut muistella kuinka isovanhemmat puhuivatkaan...
Heti maanantai-iltana kylään tuli ensimmäinen koulukaveri, reipas tyttölapsi, joka ei osannut kuin norjaa ja vähän englantia.  Kyllä ne jotenkin kommunikoivat - ja viimeistään kun pyysin paistamaan vohveleita...

Juuri tuon pienen koulun takia halusinkin asumaan tähän pikkukylään. Kuulin, että koulu on virkeä ja pieni ja tiesin, että kylä on vanha kveenikylä, jossa on totuttu erikielisyyteen.

Ja vajaan 20 kilometrin työmatka näitä maisemia ajellen on ainakin näin alussa upea. Kaamoksessakin. Pykeijan valot näkyvät selvästi vuonon toiselta puolen ja kaupungin valotkin näkyvät jo muutaman kilometriä ajettuani.

Eilen aamulla katsoin kun Hurtigruten läksi, lentokone nousi ja liikenne kulki kaupunkiin lumettomalla tiellä. Tunti, että maailman keskipiste ja liikenteen solmukohtahan saattaa olla vaikka täällä ;-)

Maisema työhuoneeni ikkunasta

Maisema työhuoneeni ikkunasta on henkeäsalpaava.  Eihän kenelläkään käy kateeksi, eihän?

Työstä, pikkutypyn koulukokemuksista ja monesta muusta myöhemmin.Kaikki hyvin.

Perillä ja kaikki hyvin!

                                          makuuhuoneen ikkunasta

Noin viikon hiljaisuuden aikana on tapahtunut kaikenlaista : muuttokuorma kotona on pakattu ja siirretty Jäämeren rantaan, purettu ja aseteltu paikoilleen.  Byrokratia on hoidettu ja kaikki lienee kohdallaan. Toivottavasti.
Suurin yllätys taisi olla, etteivät pankit vaihda lainkaan valuuttaa eli käteisvarani säästyvät pakostakin. Kukaan tai mikään ei virallisesti vaihda. Pankit eivät edes käsittele rahaa.
Pankkitilin sain ja pikkutypyllekin laitetaan, jahka hän saa Norjan id-tunnuksensa. Korteissa oli eroja Suomeen verrattuna, koin käteväksi hankkia samalla kuvallisen kortin, joka käy verkkokaupassakin ja toimii myös henkilöllisyystodistuksena. Sain suljetussa, pehmeässä kirjekuoressa kodebriken, jonka merkitys selvinnee, jahka saan postissa nettitunnukset. Tai jotenkin niin.

                                                         työmatkalta

Vuokrasimme siis kalustetun talon, jossa onneksemme on kaikki "valkoiset asiat" (jääkaappi, pesukone ja hella). Mutta on myös huonekalut ja astioita, verhot ja matot. Muutaman huonekalun toimme kotoa, samoin toin astioita, liinoja, lamppuja, huopia ym.
Talo on vanha, 1860-luvulla rakennettu ja niinpä lattiat ovat vinot ja kylmät ja pistorasioista on uupelo.  Ostimme kasan jatkojohtoja ja makuuhuoneeseeni pikkulämmittimen (siellä kun ei norjalaistavan mukaan ole patteria ollenkaan - mutta talon paras nettiyhteys!). Mutta talo on tavallaan viehko ; uskomattomia huonekaluja, matalat huoneet jne. Nettiyhteys talon toisessa päässä ja toisessa päässä noin 30 televisiokanavaa - sen verran laskimme eilen illalla... Luulenpa, että viihdymme.

Huomenna koulu ja työt. Tytön koulun rehtori on tanskalainen, joka sattumoisin soittaa baritonia, kuten tyttökin. Jospa siis musiikki ylittäisi kielimuurin? Entäs minä sitten...huh.
Pitäkää peukkuja!