Lähtö- ja lomatunnelmissa

Tulee mieleen, että pian väsyn toistelemaan kuinka ihana ilma on. Mutta se on ihana. Olen lähdössä kotiin - postin ja muutaman mutkan kautta - pakkaamaan.  Kirkkoniemi odottaa huomenna ja ylihuomenna, se kahden vuorokauden henkilökuntakokous, jos en päässyt luistelemaan, ja sen jälkeen kotimaani onpi Suomi.

Mukavaa pääsiäistä kaikille jo ennakkoon!

God helg!

                                                  
Viikko on taas takana ja se meni todella nopeasti. Ilmat ovat olleet suotuisat. Kevät tekee tuloaan Ruijan raukoille rajoillekin. Ensimmäiset lintuturistit kuvaavat vesitipejä tuossa ikkunan alla veden olessa matalalla; talsivat kumppareissaan pitkin fjæraa kaulassa kiikarit ja pitkäobjektiiviset järkkärit.

Pikkutypyn kouluviikko on ollut onnistunut, ja töissäkin on ollut mukavaa. Olen opetellut uutta ja palautekin on ollut positiivsta. Eli mikäs tässä...

Nyt kotiin ja illalla on tiedossa kyläreissu. Huomenna on edessä Nuorgamissa käynti, sillä lupasin käyttää ystävääni lihahyllyjen ääressä näin pääsiäisen lähestyessä.

Sunnuntaina lorvitaan ja pakataan, sillä suunnitelmat kotiinlähdöstä muuttuivat ja aikastuivat.
Olen varmaan jo kertonut, että meillä on kaksipäiväinen henkilökuntakokous ensi viikolla Kirkkoniemessä. Tarkoitus oli mennä tiistaiaamuna laivalla ja lentää keskiviikkoiltana takaisin.
Viikko sitten kävi ilmi, etten ehtinytkään saada lentolippua Kirkkoniemestä Vesisaareen, kone on täynnä, ja tuli eteen matkasuunnitelman muutos.

Pikkutypy saa pitemmän pääsiäisloman kuten minäkin, ja ajamme maanantai-iltana Näätämöön yöksi (koska Kirkkoniemessä ei ole sijaa majatalossa).  Jätän tytön sinne tiistaina ja jatkan Kirkkoniemeen, josta palaan keskiviikkoiltana. Sitten kotiin!

Pääsiäinen on jo ilmassa ja puheissa. Luulen, että pääsiäinen on kovemmassa kurssissa täällä Norjassa kuin Suomessa : kaikki suunnittelevat jotain ja jollei muuta niin ianakin mökille on päästävä. Grillauskausi aloitetaan viimeistään pääsiäisenä.

Estetiikkaa!

Pikkutypy muokkasi eilen illalla blogiaan ja teki siitä niin kauniin, että meinasi yöuni mennä. En kuitenkaan jaksanut ryhtyä iltayöllä asian vaatimiin toimenpiteisiin, vaan ryhdistäydyin vasta tänään.  Ja sehän olikin hankalaa ja  työlästä!

Silmissä siinteli selkeä, esteettinen kokonaisuus, josta vanhakin silmä erottaa oleellisen (=saa selvää). Värit olivat joko liian makeita tai mauttomia. Teksi näytti välillä liian vihaiselta ja välillä liian miedolta. Taustakuvat sotkivat asian ja - niin, ei tullut sellaista kuin olisi voinut/pitänyt/jne.

Tyytykää siis tähän!

Eilen Nuorgamissa postissa ja kaupassa.
Ja huomenna uusi, ihana työpäivä ;-)

 

 

kotikutoista Varangin shamppanjaa ;-)

Ja isotypy,  pannulappu on miltei valmis! Ja se on ihmeen ihana.

 

       

Tällainen torstai : kirkkaudesta hämärään

Parin päivän lumisateen jälkeen - josta teen oman bloggauksen joku toinen päivä - aamu oli huikean kirkas. Unohdettu lumisateet, auraamattomat pihat ja lumiset tiet - elämä voittaa jälleen!
Niin, täällä on tämä valtatie ollut luminen vain muutamina päivinä. Tänään oli sellainen. Enimmäkseen meri pitää sen paljaana (onneksi).

Vein pikkutypyn autolla suksineen koululle, sillä hänellä oli hiihtoa.  Koulumatkasta ei oikein ole hiihtomatkaksi, sillä välissä on sula joki ja vaihtoehtona kapea silta, jolla ei hiidetä. Tyttö koululle ja työmatkalle. Kahdeksan jälkeen näytti maailma tällaiselta:

Taas näitä autosta ajessa otettuja kuvia, joissa on horisonttikin vinossa. Anteeksi nyt kauhiasti, mutta en jaksa edes oikaista horisonttia - ymmärrätte kyllä, että kaunis on kaunista vaikka olisi vähän vinossakin ;-)
Ja kylläkyllä, koetan huolehtia liikenneturvallisuudestakin.

Olin koko päivän koulutuksessa kellaritiloissa.  Olihan se ankeaa. Olimme ruokasalissa salaattiaterialla (45 Nkr) ja se oli iloinen yllätys. Mahdollisuus työpaikkaruokailuun! Lounaalla en liiemmin tarkkaillut säätilaa, mutta koulutuksen päättyessä kolmen aikaan havahduin, että säätila oli raskaasti muuttunut. Maailma oli teräksenharmaa.

Ja ihan silkasta uteliaisuudesta ajoin mutkan Vesisaaren itäpuolelle Ekkeröijaan (13 km)katsomaan kuinka harmaata harmaa onkaan.

Ekkeröyn hiekkaranta on tyhjä

Täällä säätila voi vaihdella tosi nopeasti.
Huomasitteko, että paitsi että oli harmaata ja sumuista ja satoi ja tuuli - niin maantie Vesisaaren itäpuolella oli sula!
Lentokentän risteyksessä pyöräili tumma mies reppu selässä ja kääntyi lentokentälle.  Matkalla aurinkoon?

Minä suuntasin vielä tunniksi työpaikalle. Siitä kotiin kuulemaan lapsen hiihtojuttuja... Ja niitähän riitti :-)  Nauroimme makeasti kommelluksillemme. Surrakaan kun ei jaksa ja kaikenlaista väistämättä sattuu ja tapahtuu.

Pääsiäisliljat kasvavat pituutta ja keltainen kynttilä kielii keväästä - vaikkei sitä juuri nyt ulkoa huomaakaan. Että sellainen torstai.

Mieli ja kieli täynnä...

Tänään on niin mieli ja kieli täynnä, etten jaksa ajatella enää mitään.

Aamulla oli työkokous, jossa puitiin strategia-asioita, evaluointia, esimies-alais -keskusteluja ym. ym.  Sitten toimeksianto:  pitää tehdä 1.4 mennessä raportti UDI:lle.  Raportin teko tosin edellyttää, että käyn ensin torstaina asiahallinnan kurssin klo 9-15, jotta pääsen käsiksi kaikkeen aineistoon ym. YÄK.

Olin toivonut, että pääsen sijaisen roolillani  livistämään henkilökunnan kokouksesta, joka on kaksipäiväinen ja pidetään kahden viikon kuluttua.  Ei se onnistukaan!  Siellä kun tehdään strategiaa ja harrastetaan evaluointia ja illalla syödään kolmen ruokalajin sapuskat...  Nojoo.

Toisaalta, sekin kuuluu työhöni. Kaikki muutkin osallistuvat.

Ja mikäs minun on valittaessa, kun Norjan valtio kustantaan laivamatkan tiistaina, hotellin, ruoat ja vielä  lentomatkan takaisin keskiviikkoiltana!  Hulluhan olen kun valitan...
Kaikki ilo vain irti elämästä!  Onpahan mitä muistella:-)  (=psyykkausta)
Pikkutypykin pärjää tuon aikaa, ja onhan tässä jo hieman turvaverkostoakin ensi hätiin.

Mutta kun ajattelin, että olisin rauhassa töissä ja lähtisimme pikkutypyn kanssa jo torstaina puolenpäivän jälkeen ajelemaan kohti Suomea pääsiäisenviettoon... Ja nyt tulenkin edellisenä iltana puolenyön aikaan kotiin henkilökuntakokouksesta.

No. Lähdemme kun ehdimme ja jaksamme.
Perjantaina 30.3 on koululaisilla jo lomaa ja viimeistään silloin starttaamme.  Jollei ihmeempiä tapahdu niin oma lomani on selvä.
Ja tottahan on, ettei meidän kulkumme yhden ja kahdenkaan päivän varassa ole.  Kyllä me ehdimme. Nyt nautitaan! (=taas väsynyttä psyykkausta)

Enemmän kuin mahdollista aikapulaa hätäilen terminologiataitojani norjan kielellä. Ja vieläpä kirjallisesti. Siksi on mieli ja kieli täynnä.

Koiravaljakkolla halki Finnmarkin?!?

Ei täällä Pohjan perillä ole ollenkaan kuollutta eikä tapahtumaköyhää. Jos niin luulette niin erehdytte pahan kerran!

Ensi lauantaina starttaa Altasta Finnmarkslöpet, maailman pohjoisin rekikoirakilpailu. Se pidetään vuosittain maaliskuun alussa (viikon 10. lauantaina on startti) ja reitti vie halki Finnmarkin Kirkkoniemeen ja takaisin. Ensimmäinen kilpailu pidettiin vuonna 1981 ja perinteitä siis on jo...

Ja vielä: eilen lehden mukana tullut asialle vihkiytynyt lehtinen kertoi 14 koiran valjakolla ajettavan matkan olevan 1.028 km eli Altasta Kirkkoniemeen ja takaisin.  Etappeja välillä on yhteensä 13.
8 koiran valjakolla ajetaan 466 km eli Altasta Karasjoen kautta Levajoelle Tenon varteen ja Skoganvarren kautta takaisin.

Hurjan näköistä homaa! Katsokaapa nuo videonpätkät.

Tänä vuonna kilpailuun on ilmoittautunut yhteensä 1.290 koiraa ja 120 kilpailijaa.  14 koiran valjakoissa juoksee yhteensä 770 koiraa ja 8 koiran valjakoissa 520 koiraa.

Voi sitä haukun määrää Finnmarkin ylämgöllä!

Tapahtumaan liittyvät myös Tenon talvimarkkinat sekä monenlaista ohjelmaa ja tapahtumaa etappipaikoilla. Mm. Elin Kåven esiintyy Tenossa (Tana bro) parissakin eri konserissa. Ja Niko Valkeapää.
Elin Kåven on kotoisin Karasjoelta. Hän on mm. saamelaisen musiikin vuoden artisti 2011 ja paljon muuta. Hyvin suorittu saamelaisten keskuudessa.
Kuulin häntä viime viikolla Kirkkoniemessä.

Pitäisi mennä viikonloppuna käymään Tenon talvimarkkinoilla, kun kuuluisat Jokkmokin talvimarkkinat Pohjois-Ruotsissa jäivät taas käymättä...

Kutsu mammografiaan - Tromssaan!

Tuli kutsu mammografiatutkimukseen.  Periaatteessa suhtaudun siihen aika vakavasti, mutta nyt jätän kyllä käymättä.  Tutkimus maksaa noin 250 Nkr eli n. 33 €.
Aika on vajaan kahden viikon kuluttua - Tromssassa!

Välimatkataulukon mukaan täältä on Tromssaan 751 km.
Lentomatkaa on Kirkkoniemestä tunti, mutta Kirkkoniemeen lentokentälle meno tarkoittaa joko 15 min kallista lentoa Vesisaaresta tai 150 km autolla - ja kumpikin vaihtoehto on siis huono.

Siis kiitos Norjan valtiolle huomaavaisuudesta, mutta nyt jätän käymättä! Elän tämänkin suhteen siis riskillä.

Kirkkoniemi : rumako?

Kuvitelkaapa millaista on herätä tällaiseen maisemaan?  Työpäivä, kiireinen, stressaava ja pitkäkään, ei tunnu missään, kun maisema on tätä luokkaa. Kuva on hotellihuoneen ikkunasta ja kaupunki esittelee parastaan.

Niin, kirjoitin juuri pitkähkön ja asiallisen jutun Kirkkoniemestä ja alueen historiasta - ja sitten se katosi.  Yhteys pätki, ja koko tarina meni kankkulan kaivoon.  Tympii vähän.

On jo myöhäinen enkä jaksa enää analysoida Kirkkoniemeä samalla voimalla kuin äsken.
Totean, ettei se minun silmissäni ole edelleenkään kaunis kaupunki. (Anteeksi Turskatynnyri ja Kalamuija!)  Ei, se on resuinen, epäsiisti, hajanainen ja - hmmm... - maisematon. Vuodet eivät ole fiksanneet mitenkään kaupunkikuvaa, vaan ranta on edelleenkin törkyinen ja yleisilme ankea. Ehkä kesällä?

Kirkkoniemi tuhottiin toisen maailmansodan aikana miltei kokonaan ja se on yksi Euroopan pommitetuimpia alueita. Ehkä tällä on vaikutusta vieläkin...
Vuonoa ei ole tarjolla maisemaksi asti keskustassa kuten niin monissa Norjan kaupungeissa.  Uskon kyllä, että sivummalla on kaunistakin.  Näin äkkikulkijan silmiin  Elvenes oli viehkon näköistä seutua.  Ja ennen pidin Paatsjokilaaksosta. Grense Jakobselvkin on ollut upea.

Mutta:  Kirkkoniemen suurinta matkailuihmettä, Jäähotellia, oli miltei mahdoton löytää, koska mitään kylttejä, aukioloaikoja tai vastaavaa ei ole. Parkkipaikkaakaan ei ollut merkitty mitenkään ja se oli lumessa. Työntekijä kertoi, ettei tien varteen saa laittaa mainosta ja ettei sitä kyllä tarvitakaan - laivallinen Hutigruten-turisteja päivässä klo 10-12 riittää kyllä.  No joo...
Lumilinna on rakennettu suomalaisten tekniikalla ja jos on käynyt Kemin Lumilinnassa niin tuttua on. Kaunista kylläkin. Kiinalaiset ovat hoitaneet koristelupuolen todella taitavasti.

Kävin tänään hakemassa väkeä Hurtigrutenilta. Tiesin kyllä Hurtigruten-sataman, mutta otti silmääni, ettei sinnekään ollut yhtään viittaa tai opastusta. Matkustajasatama on muiden satamarakennusten takana näkymättömissä. Uusi tie parkkipaikoille oli tosin sitten viime näkemän tehty sairaalalle menevältä tieltä.  Parkkipaikalla oli liki 10 bussia odottamassa laivaturisteja valmiina kuljettamaan heitä Venäjän rajalle, Jäähotelliin ja kai lopulta joko satamaan takaisin tai lentokentälle.  Oikea Baabelin kielten sekoitus.

Kupungissa on lähitaajamineen vajaat 8.000 asukasta, joista 10 % on venäjänkielisiä. Se näkyy katukuvassa ja kuuluu kaupoissa. Kirkkoniemihän on teollisuuskaupunki niin oudolta kuin se tuntuukin.  Teollistumisen aloitti 1900-luvun alussa Björnevatnin rautakaivos, joka on sittemmin ollut kiinnikin ja avattaneen jälleen. Kaupungin asukasluku kasvaa, ja asuntojen hinnat nousevat. Päivän lehdessä oli myynnissä pieni ja vanhahko omakotitalo 2.5 milj. Nkr - eikä edes millään maisemapaikalla!  Barentsin alue on nousukiidossaja se näkyy Kirkkoniemessä.

Jouduin tänään käymään useamman kerran lentokentällä, ja sehän oli varsinainen sumppu.  Kello 11 aikaan se oli täynnä tulevaa ja lähtevää väkeä, kun useampi kone Vesisaaresta, Tromssasta ja Oslosta laskeutuu lähes samanaikaisesti.  Ja kun lennot Osloon lähtevät 11.30 ja 12.00, niin johan oli liikettä.  Lentoasemalla ei ole mitään rauhallista odotustilaa, jos joutuu odottamaan joko koneen vaihtoa tai bussia.  Myöskään kahvilaa ei ole. Se tuntuu aika tylyltä kaupungissa, jossa käy vuosittain 200.000 turistia - tosin vain ohimennen!
Lentoasemalla ei myöskään ole minkäänlaista karttaa tai esitettä matkailijoille, ei edes seinällä.

Edelleen olen sitä mieltä, että pieni matkailumainonta ja palvelutason parantaminen ei tekisi pahaa norjalaisille. Mutta jos öljy virtaa eikä ole pakko, niin miksipä turhaanpalvella?

Tämän illan tarinasta puuttuvat päivän muut kuulumiset. Nyt en enää jaksa, vaan menen nukkumaan.