Kotona +27, täällä +7

PS.  en ymmärtänyt karttaa lisätessäni, että sehän päivittyy edelleenkin koko ajan! Enkä muistaakseni lisännyt sitä linkkinä vaan kopioin...

Nyt tympii.  Kotona on + 27 C ja täällä sataa vettä ja lämpötila on +7 C.  Eilen ei vielä ollut näin pahasti, mutta nyt on. 
Keskiyönaurinkokin laski eilen ensimmïstä kertaa sitten 17.5, joten talvea kohti mennään...  Aika lohduton ajatus heinäkuun lopulla.

Olin eilen töissä ja sen jälkeen olen siivoillut nurkkia ja vienyt tavaroitamme tuttavan autotalliin, josta muutamme ne loman jälkeen kolmen viikon kuluttua uuteen kotiin. Silloin pitäisi asunto-ongelmien olla ohi.  Mutta katsotaan nyt...  4-5 asunnonnotonta ongelmapäivää on vielä tiedossa.

Huomenna lähden töiden jälkeen ajamaan Suomeen, jossa muu perhe jo kärventyy helteessä. Täkäläinen lämpötila ei siis minua juuri nyt liiemmin hetkauta.  Kolme viikkoa lomaa edessä.  Siihen sisältyy tärkeinpänä rippijuhlat viikon kuluttua.




Voileipäkakkupöytä
 - viimevuotiset ylioppilasjuhlat

 

Ehdimme kyllä siivota ja laittaa kaiken. Miniäehdokas lupasi huolehtia täytekakut ja voileipäkakut. Se on iso apu. Juhlapöytien laittamisessa minulla on jo oma rutiini ja astioita, liinoja ym. riittää, joten mitään ei tarvitse lainata. Sekin helpottaa asiaa. Vieraita tulee arvelujeni mukaan n. 30, mutta kaikkihan ovat tuttuja. 

Rippijuhlien jälkeen on Viipurin reissu. Sitten toivottavasti perinteinen Kalajoki Pirkon luona.  Ja kotonaoloa.  Mökkikin kutsuu... Ja toiveissa on uimakelit omassa rannassa.

"Der ingen skulle tru at nokon kunne bo"



"Der ingen skulle at at nokon kunne bo"





Viikonloppu oli pilvinen ja osin sateinenkin.  Kävin joitain tunteja töissä tienaamassa elokuulle vapaita. Eilen seurasin televisiosta heinäkuun 22. päivän muistopäiväksi laadittua ohjelmaa.  Ohjelma alkoi aamupäivän jumalanpalveluksesta ja päättyi illan muistokonserttiin. Tapahtuma 22.7.2011 on koskettanut koko Norjan kansaa ja koonnut kansakunnan yhteen. Ja pääministeri Jens Stoltenbergin viesti: "Kunnioittakaamme kuolleita iloitsemalla elämästä" oli liikuttava kuten myös monet haastattelut päivän kuluessa.
Maanantaiaamuna ilma oli kirkas ja kaunis.  Lämmintä liki 20 C ja tuulettomuus lisää lämmön tuntua.

Eilen illalla katselin dvd-filmin "Der ingen skulle tro at nokon kunne bo" vuodelta 2008.
Norjassa asuville ohjelma on tuttua NRK:n toimittamasta televisiosarjasta, joka on ohjelmistossa edelleenkin.
http://www.nrk.no/programmer/sider/der_ingen_skulle_tru_at_nokon_kunne_bu/
Seuraava esityskerta NKR1 sunnuntaina 12.8 klo 19.50.

"Norsk dokumentarserie. (6:6) Anne Vågen Skindalen lever i ein fjelldal på Hardangervidda saman med tre-fire kyr. Inntekta får ho gjennom å kinne smør og selje det til nærbutikken på Rauland - tre mil unna. Om vinteren køyrer ho skuter, om sommaren fer ho på firhjuling, før ho må leige mann med båt og bil. Vår og haust kan ho vere isolert i vekevis. Men i Skindalen vil ho vere alle sine dagar til endes."

Ohjelma on vaikuttava : sarjassa on Oddgeir Bruaset vuodesta 2002 saakka esitellyt yli 50 ihmistä, jotka ovat valinneet elää erittäin epätavallisilla paikoilla : tiettömän taipaleen takana, korkean lintukallion päällä, keskellä tunturiylänköä tai meren kalliolla.  Siis paikoilla, joissa ei kukaan uskoisi kenenkään voivan elää.

Netistä kaikki jaksot ovat katsottavissa osoitteessa  http://www.nrk.no/multimedia/1.7891158

Dvd on valmistunut 2008 ja siinä esitellään 6 elämisentapaa, kaksi pohjoisesta Finnmarkusta ja neljä etelästä. Uskomattomia tarinoita ja uskomattomia maisemia.  Dvd on tekstitetty englanniksi.

Suosittelen lämpimästi. Ja suosittelen katsomaan ohjelmia, vaikka ette norjaa ymmärtäisikään.  Kuvauskin on niin hienoa työtä, että siitä kyllä ymmärtää millaisista maisemista on kyse.

Mökkielämää lähellä Hamningbergiä

Yhä lämmintä ...

Yhä lämmintä!



Varaginvuonolla tarkenee nyt - keskiyölläkin !

Viime yön kuvakertymää Varanginvuonolta puolen yön jälkeen.  Lämpötila siinä 20 C.
Valaistus - kuten säätilakin - vaihtelevat hyvin nopeasti. Kuvissa aurinko paistaa pohjoisesta selkäni takaa vuonon eteläpuolen tuntureille. Taivas kävi hetken pilvessä ja kirkastui jälleen... Ja sävyt niin uskomattomia, että...

Tulee mieleen, että olisikohan aika ottaa lainassa olevasta järkkäristä kuvat talteen.  Olen taltioinut siihen olohuoneen ikkunasta yöllistä merta parin viikon ajan.  Kamera on Nikon ja lainassa kokeiltavana - mahdollista ostoa ajatellen.  Mutta en tiedä. Koska en edes käsittele kuviani mitenkään, tuntuu järkkärin osto toisaalta liioittelulta. 

Taitaa tämänhetkinen Canon riittää mainioisti tarpeisiini. Kun järkkärin ohella on kuitenkin oltava kunnollinen digipokkarikin - ei järkkärin kanssa jaksa aina räplätä - niin tuleeko järkkäriä edes käytettyä.  Epäilyttää... 

Nyt on ollut mahdollisuus käyttää lainakameraa eli järkkäriä liki puoli vuotta - ja vähiin on jäänyt...  Mukaanotto on oma lukunsa.  Se on aika iso. Ja minä tykkään kuljettaa kameraa mukana koko ajan.

En myöskään jaksa suhtautua kuviin "raakakuvina", siis siten, että kaikki otokset on käsiteltävä, että raakakuvat ovat vain materiaalia, josta rakennetaan oikea kuva, lopputulos. Näin olen kuullut sanottavan ja noin kai moni ajatteleekin.

Ehkä sanon ymmärtämättömyyttäni/tyhmyyttäni liikaa, jos sanon että se tuntuu aika keinotekoiselta ja bluffilta.

Kuviani voisi varmaan käsitellä.  Ja kamerakin voisi olla parempi.  Mutta ennen kaikkea minun itseni pitäisi jaksaa hakea parempia kuvakulmia ja valaistuksia jne. Eikä minun hermoilla sellaista jaksa! En ajattele asiaa niin vakavasti.

Pitäisiköhän?

Kibyn kylä lentokentältä kuvattuna keskiyöllä - tuolla keskellä asustan

Hellepäivä Ruijassa - ja maailmanmatkaaja

Upea hellepäivä. Aamusta oli pientä pilveä, mutta taivas kirkastui täysin puolen päivän jälkeen.  Retkelle mennessä auton lämpöila nousi peräti 24.5 asteeseen, mutta uskoisikohan ihan tuota... 
Joka tapauksessa lämmintä oli niin, että auringossa tuli hihattomalla puserolla KUUMA.
Ajatella... Mietin jo uintiakin.

Eilen olinkin miltei täyden työpäivän töissä, koska satoi.  Tienaan vapaapäiviä elokuulle Suomeen.  Ja nautin niin tästä mahdollisuudesta tehdä tunteja suhteellisen vapaasti sisään ja avspaseraata tarpeen tullen.  Kellokortti huolehtii tunneista ja minuuteista, ja niin suukopu ja kyräily jää kokonaan pois.
Toki on tapana ilmoittaa - ja anoakin - , jos kyseessä on useampi vapaapäivä, mutta ilmeisesti oma harkinta riittää aika pitkälle.

Viime viikolla tapasin Klubbenin levähdyspaikalle  sveitsiläisen, joka matkaili polkupyörällä.  Hän oli ensimmäistä kertaa Pohjois-Norjassa, mutta Suomi oli jo pyoräilty useampana vuonna kuten Etelä-Norjakin. 
Hän oli tullut lentämällä Rovaniemelle, ja sieltä alkoi pyöräily - Utsjoen kautta Kirkkoniemeen ja Grense Jakobselviin, hurtigrutalla Vuoreijaan ja tästä ohi Tana brohon telttaan yöksi. Seuraavana päivänä Mehamniin, josta hurtigrutalla Honningsvågiin ja sieltä pyörällä Hammerfestiin. Mukana teltta ja kaikki tarpeellinen.

Perhe, vaimo ja 4 lasta, lentävät tapaamaan isää Tromssaan kolmen viikon kuluttua. Ja viiden viikon kuluttua lähtee Oslosta lento Berniin, ja silloin on oltava mukana.  Jollei ehdi - tai jaksa - niin Trondheimistä junalla Osloon.

Pari "perhekuvaa"

Mikki Kallijoella "lammaspaimenessa"

Nyyh :-(

Mies, poika ja koira lähtivät tänään koti-Suomeen, ja onpas tyhjä olo!  Viikon verran katselimme paikkoja, grillasimme ja kuljimme retkillä - ja nyt alkaa työputki. 

Mutta : kolme viikkoa ja olen matkalla lomalle Suomeen. Pikkutypykin on jo siellä ja palaa elokuussa yhtä matkaa takaisin Jäämeren rantaan. Koetan urakoida vielä muutaman vapaapäivän elokuulle.

Elokuun alussa on rippijuhlat, ja isot lapsetkin ovat silloin kotona. Mukavaa.

Kyllä se 3 viikkoa menee pian.  Eikös menekin?





Pohjoisnaparetkeilijïden Amundsenin ja Nobilen ilmalaivamasto 1920-luvulta Vesisaaressa

Hamningberg - Euroopan ulkoreunalla

Eilen(kin) oli kaunis ilma ja työpaikalta "karkasi" porukkaa koko ajan. Minäkin käytin ilolla liukumaa hyväkseni, ja lähdimme retkelle mekin.
Kävimme miehen, pojan ja koiran kanssa Hamningbergissä, joka on vanha kalastajakylä reilut 30 km Vuoreijasta eteenpäin.  E75 -tie päättyy Hamninbergiin. Ja millainen tie !

Hamningberg on parhaiten säilynyt kalastajakylä Finnmarkissa. Se säästyi toisen maailmansodan aikana tuholta eli polttamiselta, koska saksalaisille tuli kiire paeta kylästä tuntureille venäläisten tullessa. Niinpä rakennuksia on 1800-luvulta 1960-luvulle saakka.  Arkeologiset löydöt osoittavat paikan olleen asuttu jo 3000 eKr.

1900-luvun vaihteessa Hamningberg oli yksi suurimpia ja parhaimpia kalastusyhdyskuntia Itä-Finnmarkussa.  Asukkaita oli noin 250. Lähellä olevat suuret kalakentät tekivät paikasta suositun ja väkiluku saattoi lisääntyä kalastuskauden aikana 1200 hengellä.

Hamningberg oli myös tärkeä pomorikaupan tukikohta 1700-luvulta. Pomorikauppa, siis kaupanteko venäläisten kanssa, loppui vuoden 1917 vallankumoukseen Venäjällä. Kauppa oli vaihtokauppaa, jossa kala vaihdettiin jauhoihin, puihin ym. Hamninbergissä on vieläkin näkyvissä venäläisten vaikutus mm. rakennustavassa. Useat rakennukset on rakennettu venäläisista puista.

Sodan jälkeen Hamingbergiin rakennettiin tie, kirkko ja uusi kalatehdas sekä kylään vedettiin sähkö. Uusi aika toi bveneisiin moottorit ja olisi vaatinut paremman sataman, jota ei kuitenkaan rakennettu loppuun - pieni osa aallonmurtajaa muistuttaa rakennustyömaasta, jota ei koskaan saatu valmiiksi. Pieni aallonmurtaja ei suojannut kylliksi Barentsinmereltä ja 1950-luvulta lähtien useimmat muuttivat pois Hamningbergistä.
Joitain eläkeläisiä jäi asumaan 1970-luvulle, mutta sitten viimeinen asukas samutti lähtiessään valot, ja nyt on paikka asuttu vain kesäaikaan.  Tie on suljettu talvella.
Mutta kesäaikaan väki palaa mökeilleen, rakennuksia kunnostetaan - ja turisteja riittää!

Tietoa Hamningbergistä:  http://www.riksantikvaren.no/filestore/Hamningberg.pdf

Nopea ilmastonmuutos

Taas kerran tuli nähdyksi ilmastonmuutos Jäämeren rannalla : keskiyön auringonpaisteesta (kuvat klo 1.20) aamun hehkuvaan kesäpäivään (+21 klo 8.15) ja siitä iltapäivän ukonilmaan ja illan sateeseen.

Mökkielämää maisemapikalla

Enhän mainostanut "mökkini" maisemapaikka turhaan!  Aamukahvia juodessani huomasin hurtigrutan menevän Vesisaareen. Kello oli yli seitseän.

Ja pilvisellä ilmallakin maisema on kiehtova.  Kunpa osaisin saada tuo taivaan kerrokset talteen joko akvarelliin tai valokuviin!

Juuri nyt paistaa aurinko vastarannalle Pykeijan kyän kohdille.  Vuorovesi on nousussa.