Ja toisakseen, olen alkanut kehitellä ns. "virkablogia" ja se vie aikansa. Epäilen vahvasti, ettei minusta ole siihen - pitäisi olla analyyttinen ja informatiivinen ja kaikkea fiksua, vaikka se yksityisblogi onkin. Mutta esimieheni kannusti pitämään ja saan kirjoittaa työajallakin... Vaan kun töissä on vielä niin paljon kaikken uutta, etten lohkea joka suuntaan.
Olen nyt muutaman päivän äimistellyt min tid- sähköistä kellokorttia, puhelimen yhdistämistä outlookin kalenteriin (automaatti tietää kertoa missä olen, jos vain olen älynnyt kertoa siitä outlookin kalenterille - ja sille PITÄÄ kertoa), sähköistä kulunvalvontaa - normaaleista ohjelmista nyt puhumattakaan. Uusia systeemejä ne tosin ovat täälläkin, ainakin työpaikallani.
Kuitenkin : ihmemaa Norja!
Byrokratia KIUSAA minua jälleen. Tänään tuli Skatte nordista takaisin maahanmuuttopaperit, kun puuttui katuosoite ja talonnumero. Pyysivät täydentämään. (Kertokaa joku onko verokorttini jumissa, kunnes asia on hoidettu ja hyväksytty?) No, kun tällä talolla ei ole sellaista, ainakaan minulle ei ole kerrottu/annettu. Tämä on 800 asukkaan pikkukylä ja minulla on c/o osoite, ja tämän talon omistajat asuvat samassa pihapiirissä uudessa talossa. Lisäksi meillä on postilokero-osoite kaupungissa. Täytynee toimittaa jokin tontinnumero vai vastaava, kunhan kysyn mikä se on.
Pitää myös toimittaa lapsen isän henkilöllisyystodistuksen kopio nimikirjoituksen vertaamiseksi nimikirjoitukseen, joka on isän kirjoittamassa suostumuksessa, että lapsi saa muuttaa äidin mukana Norjaan! Ja kukaan ei kertonut tuostakaan mitään! Pyydän siis miestäni skannaamaan passinsa minulle ja toimitan sen Hammerfestiin.
Ikäänkuin kidnappaisin lapsen rajan yli Norjaan - vaikka onhan se mahdollista tietenkin...
Työn tiimoilta soitin tänään Rovaniemelle. Sieltä vanhempi monialainen (mitä se tarkoittaakin) aikaansa seuraava herrasmies (sitä hän kyllä on!) sanoi lopuksi, että kun olet Norjaan päässyt niin älä tule takaisin. Suomi on nykyisin sarvikuonojen maa ja tilanne vain pahenee. Kannattaa pysyä öljyvaltiossa!
Tämä tiedoksi kaikille Norja-bloggaajille! Ja muillekin.
Paikallinen pankkikin lähestyi kirjeellä. Tuli pino papereita, samoja tilisopimuksia kuin sain viime viikolla, mutta yhteen oli merkattu puuttuvan allekirjoituksen kohdalle ruksi. Se kai pitää sitten täydentää.
Käyn huomenna pankissa kysymässä ja vien ne. Ja kai minun pitäisi saada se pankkikorttikin vai saako sen konttorista?
Tylyä vain, että pankkiasiointia varten pitää lähteä töistä aikaisemmin. Pankki kun menee kiinni joka päivä jo klo 15. Tulee miinus-minuutteja "ihan turhaan".
Pikkutypy pärjäilee koulussaan hyvin. Ja viihtyy - sanoisinko - yllättävän hyvin. Koulu on lanseerannut yksityisopettajan antamaan norjan tunteja ja opettajat ovat kaivaneet esille isot ja pienet norjan sanakirjat. Englantikin on tarpeen. Suomen koulukirjat on viety koululle katsottavaksi ja maiden koululaitoksen erot alkavat pikku hiljaa tulla konkreettisina vastaan. Vastaanotto on ollut kaikkinensa erittäin hyvä.
Luokka on pieni, vain 8 oppilasta, ja koulussa on sekä ala-aste että yläaste samassa. Kaksi opettajista osaa suomea ja lapsista on jokunen alkanut muistella kuinka isovanhemmat puhuivatkaan...
Heti maanantai-iltana kylään tuli ensimmäinen koulukaveri, reipas tyttölapsi, joka ei osannut kuin norjaa ja vähän englantia. Kyllä ne jotenkin kommunikoivat - ja viimeistään kun pyysin paistamaan vohveleita...
Juuri tuon pienen koulun takia halusinkin asumaan tähän pikkukylään. Kuulin, että koulu on virkeä ja pieni ja tiesin, että kylä on vanha kveenikylä, jossa on totuttu erikielisyyteen.
Ja vajaan 20 kilometrin työmatka näitä maisemia ajellen on ainakin näin alussa upea. Kaamoksessakin. Pykeijan valot näkyvät selvästi vuonon toiselta puolen ja kaupungin valotkin näkyvät jo muutaman kilometriä ajettuani.
Eilen aamulla katsoin kun Hurtigruten läksi, lentokone nousi ja liikenne kulki kaupunkiin lumettomalla tiellä. Tunti, että maailman keskipiste ja liikenteen solmukohtahan saattaa olla vaikka täällä ;-)
5 kommenttia:
Sun verokortti ON JUMISSA kunnes kaikki tarvittavat lisätiedot on toimitettu. Kunnassa tietävät talosi numerot (gårds- ja bruksnummer) ne on jokaisella talolla. Vastapainona Norjan monille hyville puolille ja suhteellisen helpolle integroitumiselle yhteiskuntaan on usein surkeasti toimiva byrokratia.
Neuvontapuoli on täällä unohtunu,asioista ei olla perillä. Asioijan olis itse tiedettävä kaikki. Virastoissa, ainakin täällä, kohtaa usein sen pelotttavan sinua pompottavan vallankäyttäjän. Norjan sarvikuonot löytyvät sieltä.Suomen ja muiden pohjoismaiden hallintokoneisto on aivan ylivertainen Norjaan verrattuna, myös ja varsinkin maahanmuuttajia koskevissa asioissa.
Olen ongelman tiimoilta ottanut yhteyttä poliittisiin puolueisiin ja kuntamme johtoon. Ottanut esimerkiksi Ylä- Savon, jossa maahanmuuttajia palvelee kaksi asiaan perehtynyttä koulutettua henkilöa kaikissa käytännön ongelmatilanteissa. Avun saa ja nopeasti.
Meidän kuntaan Øksnesiin tuleekin (Siis on luvattu pamppujen toimesta, ei vielä päätetty kunnahallituksessa) maahanmuuttajien neuvontapiste ja -henkilö, jonka tehtävänä olisi katsoa että kaikki paperiasiat ja muu integroituminen sujuu mahdollisimman juohevasti. Ettei just tuollaista hyppyyttämistä, mitä sinäkin olet kokenut, tapahtuisi.
Tukihenkilön puoleen voisivat maahanmuuttajat kääntyä.Toimistotilan yhteydessä olisi myös kokoontumistilat, kansainvälinen kohtauspiste. Odottelen innolla miten ennen vaaleja ja sen jälkeen luvattu asia etenee.Norja olisikin liian hyvä paikka asua jos meillä ei olisi tätä alkeellista byrokratiaa vastuksinamme.
Parasta mielestäni täällä on kun maailma pyörii ympärillä eikä itse sen mukana,
silloin kestää myös pakolliset kiemurat.
Joskus 90-luvulla koukkasin tänne ensi kertaa,oli hieman outoa kun joutui ottamaan töistä vapaata
ostaakseen herätyskellon, kaupat menivät silloin kiinni samaan aikaan kun työt loppuivat.
Kyläni koulussa on 16 oppilasta ja he varmasti saavat paremmat eväät kohti tulevaisuutta kuin
kuin jonkun täyden lähiökoulun oppilaat.
Tulin ensimmäisen kerran Norjaan kesätöihin Vesisaaren hotellille 1979 (HUH) ja Honningsvågiin 1980. Se oli aika - ei ankeata - mutta toisenlaista. Kaupat menivät klo 16 kiinni vielä 1990, kun muutimme vuodeksi tänne, ja ruokakaupassa piti käydä ruokatunnilla. Bensaa ei saanut illalla mistään ja ainoa mahdollisuus oli hommata Shellin kortti, sillä Tana brossa oli yksi ainoa automaatti. Kioskeja oli tasan kaksi eikä siellä myyty ruokaa tms.
Kaikki shoppailivat lauantaisin. Oli pakko.
Nuorgamin kaupassa kertoivat mielenkiintoisia juttuja Norjan elintason noususta ym. - mutta teen tästä kaikesta oman bloggauksen!
Ei siitä nyt niin kauan ole kun Suomessakin piti vielä ehtiä postiin, pankkiin ja kauppoihin ajoissa. Nyt ei enää tarvitse käydä pankissa juuri ollenkaan, postiin pääsee vielä myöhään illalla ja kaupattiin ovat aina auki... Mielenkiintoista mihin tämä maailma vielä kehittyy.
Jaa, itselle tuli mieleen ensimmäinen Norjan verolaitoksesta tullut kirje... en nyt muista enää mitä se koski, mutta siis jotakin he eivät pystyneet lähettämään minulle koska heillä ei ollut minun uutta osoitettani. No, katsoin kirjekuoresta että kyllä siinä näköjään uusi osoitteeni oli ihan täsmälleen oikein (opiskelin silloin Tromssassa ja olin oikeasti vastikään muuttanut toiseen opiskelija-asuntolaan), mutta minun piti siis ilmoittaa heille että tämä heidän kirjekuoreensa kirjoittama osoite oli todellakin minun uusi osoitteeni.
Mutta koska itse sain Norjaan muuttaessani opintotuet Suomesta ja se oli juuri se syksy kun Kela uusi kaikki järjestelmänsä minkä seurauksena opintotukien käsittely viivästyi puoli vuotta, eikä sen puolen vuoden jälkeenkään vielä maksua kuulunut vaan n*ssittiin pilkkua jonkin todistuksen kanssa jota Norjassa ei ole olemassakaan... niin en ole verolaitoksesta sen kummemmin valittanut koska MIKÄÄN maailmassa ei vedä vertoja Kelalle! ;D
Lähetä kommentti