Tervetuloa mukaamme Ruijan raukoille rajoille eli Pohjois-Norjaan!
Vähintään vuoden kestävä ELÄMYSMATKA Jäämeren rannalle alkaa vuodenvaihteessa 2011/2012 ... Se tarkoittaa unelman toteutumista ja vastustamattoman haasteen kohtaamista. Saas nähdä !?
Uskon, että Ruija tarjoilee jälleen maistuvia makupaloja eli elämyksiä matkaeväiksi ! Maisemahan onkin jo taattu.
Siis: Maisemia ja makupaloja Ruijan raukoilta rajoilta, olkaapa hyvät!
Noin viikon hiljaisuuden aikana on tapahtunut kaikenlaista : muuttokuorma kotona on pakattu ja siirretty Jäämeren rantaan, purettu ja aseteltu paikoilleen. Byrokratia on hoidettu ja kaikki lienee kohdallaan. Toivottavasti.
Suurin yllätys taisi olla, etteivät pankit vaihda lainkaan valuuttaa eli käteisvarani säästyvät pakostakin. Kukaan tai mikään ei virallisesti vaihda. Pankit eivät edes käsittele rahaa.
Pankkitilin sain ja pikkutypyllekin laitetaan, jahka hän saa Norjan id-tunnuksensa. Korteissa oli eroja Suomeen verrattuna, koin käteväksi hankkia samalla kuvallisen kortin, joka käy verkkokaupassakin ja toimii myös henkilöllisyystodistuksena. Sain suljetussa, pehmeässä kirjekuoressa kodebriken, jonka merkitys selvinnee, jahka saan postissa nettitunnukset. Tai jotenkin niin.
työmatkalta
Vuokrasimme siis kalustetun talon, jossa onneksemme on kaikki "valkoiset asiat" (jääkaappi, pesukone ja hella). Mutta on myös huonekalut ja astioita, verhot ja matot. Muutaman huonekalun toimme kotoa, samoin toin astioita, liinoja, lamppuja, huopia ym.
Talo on vanha, 1860-luvulla rakennettu ja niinpä lattiat ovat vinot ja kylmät ja pistorasioista on uupelo. Ostimme kasan jatkojohtoja ja makuuhuoneeseeni pikkulämmittimen (siellä kun ei norjalaistavan mukaan ole patteria ollenkaan - mutta talon paras nettiyhteys!). Mutta talo on tavallaan viehko ; uskomattomia huonekaluja, matalat huoneet jne. Nettiyhteys talon toisessa päässä ja toisessa päässä noin 30 televisiokanavaa - sen verran laskimme eilen illalla... Luulenpa, että viihdymme.
Huomenna koulu ja työt. Tytön koulun rehtori on tanskalainen, joka sattumoisin soittaa baritonia, kuten tyttökin. Jospa siis musiikki ylittäisi kielimuurin? Entäs minä sitten...huh.
Pitäkää peukkuja!
Kalamuija mietti blogissaan pari tuntia sitten, että kuinka pysäyttää aika. Minäkin mietin mihin aika katosi.
Vasta lapset pyörivät helmoissa, kaikki olivat yhtä aikaa pieniä ja opetimme niitä uimaan ja hiihtämään. Ja nyt ... ?
Uudenvuodenaatto alkamassa ja lapset ovat jo nyt tipotiessään : isotypy lähti T:aan soittimensa kanssa. Viettävät uutta vuotta ja harjoittelevat samalla, sillä 1.1 on esiintyminen. (Liittyy pressanvaaleihin.)
Isopoika on jalkautunut eilen kotoa koulukaupunkiinsa E:n hoteisiin hoitamaan kissaa. Taitavat nauttia hekin, arvelen ma.
Pikkutypy lähti toiseen suuntaan yökyläreissulle ja viipyy sunnuntaihin.
Pieni isopoika on flunssassa. Hänen yökyläkaverinsa lähti tänään ja poika on sen jälkeen vain nukkunut.
Eli kotona kärvistellään vain mies, minä ja pieni isopoika. On raketteja. Ja huomenna ehditään ostaa nakkeja ja perunasalaattia. Ja naapurissa on venäläisiä uudenvuoden juhlijoita Murmanskista, joten ei mitään hätää ;-)
Sunnuntaina on väki jälleen kasassa.
Norja häämöttää. Olen pakannut. Mies toi kaupasta pahvilaatikkoja ja minä täytän. Yhteen lakanoita, toiseen pyyheliinoja, kolmanteen vähän omia astioitakin (vaikka talo onkin täysin kalustettu), neljänteen lamppuja, muutamia liinoja ja omat vuodevaatteet ja sängynpeitteet jne. Mahtuukohan ne kaikki edes autoon?
Tiedätte kaikki mistä puhun.
Lisäksi olen ostanut ja pakannut mukaan shampooja ja hammastahnaa, kahvia ja sukkahousuja, kirjojakin (Språklaere for svensker, Rettskrivningsordboka, Synonymordboka for grunnskolen ym.) ja Erioilia sekä muuta tuikitähdellistä. Vaatteista ja kengistä nyt puhumattakaan! Niin, ja läppärit tykötarpeineen.
Nythän tilanne on se, että lähdemmekin pikkutypyn kanssa kahden. Mies ja pieni isopoika tulevat myöhemmin, jos kaikki järjestyy. Isot lapset jäävät jatkamaan opiskelujaan. Tulevat lomien aikana ja kesällä, halutessaan. Ja kotihan jää tähän kohtauspaikaksi kaikille.
Me siis pendelöimme enemmän tai vähemmän. Onneksi olemme tottuneita pitkiin ajomatkoihin ja pohjoisiin olosuhteisiin. Emme kai muuten olisi tähän päätyneetkään. Ja kaikkihan on suhteellista...
Eskelinen ajaa pikavuoroa Skippagurrasta Rovaniemelle, josta suora junayhteys Helsinkiin. Ivalosta pääsee lentämälläkin - tosin aina Helsingin kautta.
Narvik on vasemmalla niemen takana
Tämä lienee hyvä järjestely, sillä työpaikkatarjous tuli täysin yllättäen lokakuussa ja virkavapauden sekä vuokra-asunnon järjestäminen Norjasta vei aikansa. Emme olisi uskaltaneet jättää taloa tyhjilleen keskellä talvea eikä näillä selkosilla saa vuokrattua kenellekään näin isoa taloa kalustettuna. Tyhjentäminenkin on mahdotonta, varsinkin keskellä talvea.
Tärkein syy tähän järjestelyyn on, että pieni isopoikamme ei ollut halukas lähtemään tästä näin äkkivauhdilla Norjaan (kuten äitinsä ja sisarensa!). Hän toimii kuten muutkin miehet ;-) eli lähettää siskonsa tiedustelureissulle ja rakentamaan kontaktit valmiiksi - ja tulee sitten itse valmiiseen pöytään! Hän jää siis toistaiseksi isän kanssa kotiin ja katsomme kuinka kaikki menee.
Sovimme sulassa sovussa järjestelystä ja niinhän se on, että kun lapset on hankkinut niin heistä on huolehdittava. Ja kun he kasvavat, niin heidänkin mielipiteet ja luonteet on huomioitava.
Kerran hiihtolomalla Piteån kylpylässä
Pienempien lasten kanssa olisi ollut helpompaa lähteä, mutta silloin meillä oli puheterapiaa sun muuta, josta ei voinut tinkiä. Se oli tärkeämpää kuin mikään muu. Nyt on "enää" musiikkiopisto, mutta sieltä saa vapaavuoden :-)
Tämä on äkkinäinen valitus maailman muuttumisesta. Siitä, ettei palvelua enää saa juuri missään. Harvoin virastoissa. Eikä juuri koskaan ilmaiseksi.
Parin viime kuukauden aikana olen törmännyt seuraavanlaisiin pikkujuttuihin, jotka kaikki yhdessä mielestäni kertovat palvelukulttuurin oleellisesta muutoksesta:
- silmälasiliike lupasi ilmoittaa tekstarilla, kun lasit ovat haettavissa. Ei ilmoittanut (koska lasit oli jo maksettu!).
- pankin piti ilmoittaa tekstarilla milloin uusi korttini on noudettavissa. Arvatkaapa ilmoittiko?
- verotoimiston virkailija kehoitti minua menemään itse verotoimitoon katsomaan heidän koneeltaan pyytämäni tiedot. "Helppo homma". Kerroin, että matkaa on liki 100 km eikä aikaa ole. Hän kehoitti edelleen käymään itse. Ilmeni, ettei hän eikä kukaan muukaan K:n kaupungin verotoimistossa osannut käyttää ohjelmaa, jossa tieto oli.
Pyysin ottamaan selvää ja ottamaan yhteyttä. Muutaman päivän kuluttua hän soitti ja asia selvisi.
- kunta on ulkoistanut osan toimintojaan kuntayhtymälle. Kunnan sivuilla neuvotaan viranhaltijoiden s-osoitteeksi etunimi.sukunimi@kunta.fi. Kukaan ei vastaa, ei tule edes virheilmoitusta. Eikä tietenkään missään kerrota, että osalla kunnan viranhaltijoista sähköpostiosoite on muuttunut! Ihmettelyyni viranhaltija vastasi "emme voi muuttaa täällä nettisivuja"! Voinko minä sitten?
- toiseen kuntaan lähetin viranhaltijalle sähköpostia ja parin kuukauden päästä saman uudelleen, koska vastausta ei tullut. Nyt tuli vastaus, että lähetä uudelleen, en voi lukea viestiä ja sähköpostiosoitteeni on tämä. Kyse myös kuntayhtymän toiminnasta. Kunnan etusivulla ilmoitetaan viranhaltijoiden osoitteeksi etunimi.sukunimi@kunta.fi - mikä ei siis päde kaikkien kohdalla.
Eikö niitä ajantasaisia sähköpostiosoitteita voisi ilmoittaa kunnan nettisivuilla?
- maanmittauslaitoksen kartassa oli selvä virhe. Soitin ja kysyin. "Ei rouvahyvä meidän kartoissa ole virheitä" ja "selvitystyö maksaa 90 €/tunti". Kuitenkin viikon kuluttua kävi ilmi, että virhe oli (tila oli karttoja digitalisoitaessa 80-luvulla siirtynyt naapurin rekisterinumerolle).
- Kela pyytää asian käsittelyä varten päätöstä asiassa, josta sen itse tulee päättää!
Yhteistä näille kaikille tapauksille on, että EI KUKAAN EIKÄ KOSKAAN pyydä anteeksi virhettään tai tietämättömyyttään. Saati, että tarjoutuisi auttamaan tai ohjaisi eteenpäin.
Saltstraumen, maailman voimakkain vuorovesimerivirta Bodön lähellä
Olen moittinut Norjaa joustamattomuudesta verokorttiasiassa ja olen edelleenkin touhtunut siitä, ettei yhteispohjoismaisia työmarkkinoita enää noteerata. Norjalla menee nyt hyvin ja on varaa olla kranttu. Se vain on niin.
Toisaalta autoin vuosi sitten venäläistä ystävääni saamaan pankkitilin Suomeen ja sekin oli aikamoista kyykyttämistä - vaikka oli kyse ihmisistä, joilla on arvokas kiinteistö Suomessa ja juuri kiinteistön juoksevien maksujen hoitamiseksi pankkitili on tarpeen. Kuitenkin pankkitilin sai avattua ilman henkilötunnusta muutaman tunnin nöyryyttämisen jälkeen (henkilötunnus tilattiin ja sen sai seuraavana päivänä). Norjassahan sekään ei onnistunut. Suomella ei ole siis ehkä varaa olla yhtä kranttu kuin Norjalla?
sama Saltstraumen
Mutta sama tauti vaivaa meidänkin viranhaltijoita. Viranhaltija olen itsekin, mutta tulee kyllä tunne, että päätyö taitaa monella meistä olla palkannosto ja sekin on miltei liian raskasta!
Ilkeästi sanottu, tiedän. Kuitenkin, palvelualttiutta ei (ainakaan kaikilla vanhemmilla) viranhaltijoilla oikein näytä olevan, ja byrokratia vain kasvaa. Kukaa ei auta eikä neuvo ja ystävällisyyskin on usein hakusessa. Asiakaspalvelukoulutusta järjestetään ja siitä puhutaan, mutta todellisuus näyttää toiselta.
Olen joskus kokenut amerikkalaisen small talkin ja keep smilingin ärsyttäväksi, mutta parempi sekin kuin tämä jurnuttaminen ja umpimielisyys! Ja kuinka eläkeläiset sitten pärjäävät asioidensa kanssa?
Ja pyydän anteeksi, jos olen palvellut huonosti, töykeästi, virheellisesti tai välinpitämättömästi - tai jopa unohtanut palvella!
Vai vastaako metsä kuten sinne huudetaan?
Uskallanko katsoa peiliin? HUH.
Jostain syystä olen valitusta väsätessäni kahlannut läpi Saltstraumen-kuvia syyskesältä 2008. Ajoimme kahden hyvän ystäväni kanssa matkurillamme Ruotsin poikki Bodön ja Mo i Ranan kohdille. Tunturia ja merta sopivassa suhteessa. Kohokohtana Saltstraumen. (Kiitos mukavasta matkaseurasta! Lähdetäänkö uudeleen, kunhan ehditään?)
Omat videoni ovat huonoja eikä sääkään suosinut, joten lainaan suosiolla videopätkän youtubesta.
Selvisi : ei mitään myönnytyksiä verotoimistolta. Tromssasta ilmoittiin, että verotoimistossa on käytävä henkilökohtaisestija se siitä. Kautokeinon kunnanviraston vetotoimistooni Itä-Ruijaan lähettämät paperit olivat ilmaantuneet jonkun pöydälle Tromssaan? Se joku ilmoitti minulle siitä. Aikoi lähettää ne uudelleen Itä-Ruijaan.
Ärisin kirjallisesti, että eikö joku voisi edes pyytää anteeksi. Kyse oli sentään kolmesta lomapäivästä ja yli 1100 kilometristä. Sen jälkeen sain viestin : tiedottaja oli pahoillaan, että oli sekoittanut Karasjoen ja Kautokeinon.
Sehän minua helpottikin!
Nyt siis kaikki alkaa taas alusta.
Paitsi että virkatodistukseni on jo jossain Norjassa. Pyytäisinkö uuden? En voinut viedä passiakaan uusittavaksi, kuten oli tarkoitus, koska tarvitsen passini ensi viikolla verotoimistossa ja uusi passi ei olisi ehtinyt enää tulla. Onneksi passi on voimassa helmikuun loppuun!
Vannoin, että kunhan joskus ehdin ja jaksan niin hommaan Ruotsiin henkilötunnuksen ja pankkitilin ihan kaiken varalta.
Joulu meni jo, ainakin se ydinjoulu. Kello yli puolenyön. Yläkerrasta kuuluu uuden Monopolin aiheuttamaa naurunremakkaa ja päivärytmi on kirkkaasti sekaisin. Mutta mitäs siitä - pääasia, että kaikki on hyvin, ja lahjoja, ruokaa, suklaata ja aikaa on sopivasti itse kullekin säädylle. Ihanaa, kun talossa on nuorisoa!
Tundrakoirakin viihtyy pirtin puolella
Jouluaatto oli perinteinen : haudoille sytytettiin kynttilät, joulupukki kävi ja isot lapset lauloivat sulosti joulupukille ("ei saa panna blogiin!"). Ulkomaista tuulahdustakin oli sopivasti : Helmut Berliinissä oli leiponut omakätisesti jouluhalon ja lähetti sen kuten isänsä lähetti ennen parin vuosikymmenen ajan (kiitos Monika ja Helmut!), Ruotsin Suomalaismetsistä tuli Eijalta sopivasti dvd Kautokeinon kapina, Norjasta tyttärelle Juhlsin kaunis hopeinen kaulakoru ja itselle Siltalan valokuvakirja Ruijasta. Uralin tuolta puolen tulivat vieraat mukanaan kaikenlaista : minulle huopatossut Norjan talveen! Vau!
Tornioon H:lle ja L:lle kiitos vuoden epäitsekkäimmästä joululahjasta : tuli pala kurkkuun ja joulumieli. Kiitos ystävyydestä.
Tarjottavaa ja tekstiilejä Uralin takaa
Nyt alkaa jonkinlainen arki - tietenkin hitaasti ja vaivaisesti -, mutta niin se vain on. On pikapakkauksen aika, sillä viikon kuluttua nuorempi tytär suuntaa kanssani Ruijan raukoille rajoille.
Mitä kaikkea on vielä muistettava?
Autosta meni takavinkkari juuri ennen joulua. Ehtiiköhän osa tulla uudeksi vuodeksi? Tukanleikkausaika on varattu (kiitos Kalamuijan blogin hintatietojen Tromssasta!) ja astmalääkeet on uusittu. Särkylääkkeitä kannattaisi ehkä ostaa mukaan.
Meillä on vuokrattuna kalustettu talo enkä ole oikein varma mitä kaikkea tarvitsemme, mutta aika näyttää. Jotain omaa kuitenkin on mukava olla mukana, vähän astioita, omat mukit, joku tuttu liina ja päiväpeitteet ehkä jne. Vielä on aikaa miettiä!
Ja vielä vähän talvipäivänseisauksesta, mistä oli jo puhettakin kaamoksen yhteydessä viime viikolla.
Finnmarken tänään 22.12.2011
LYSERE TIDER: Fra og med nå går vi mot lysere tider. Her er sola fanget i Seida i januar. Foto: Frank Martin Ingilæ
Vintersolverv ble solsnudagen
For dem som har vokst opp med blånisser på TV, heter det solsnudagen. For litt voksnere folk er det vintersolverv den dagen sola viser seg kortest på himmelen.
Vi sier gjerne at sola snur, slik at dagene blir lengre og lengre fram mot sommeren. Det som egentlig skjer, er at jorda er i det punktet av sin bane rundt sola hvor den nordlige halvkule heller lengst bort fra sola. Noen vil kanskje synes det er rart at vi nå, en kald vinterdag er nærmest sola. Og at midt på sommeren, når det er varmest, er vi lengst vekk fra sola. Grunnen er at jordaksen peker mot sola om sommeren slik at vi får mer sol på den nordlige halvkule. (ANB-NTB)
Meilläpä kävi viime jouluna tällainen Joulupukki. Ei tuonut risuja - kuten se edellinen -, mutta oli kyllä muuten aika puolueellinen tyyppi. Yksi lapsista sai kohtuuttoman paljon lahjoja ym.
Jos tämä Joulupukki tulisi teille, pelkäisitkö?
Niin, verotoimisto oli Kautokeinosta lopetettu jo muutama vuosi sitten, mutta netistä se löytyy yhä ja verohallinnon tiedottajakaan ei muistanut lakkautusta.
Onneksi Kautokeinon kunnanviraston ystävällinen kielikonsulentti Maia auttoi : koetti soittaa, koetti lähettää sähköpostia ja kun kukaan ei vastannut, otti kaikista papereistani kopiot, leimasi kaiken Kautokeinon kunnan leimalla ja sanoi, että hän lähettää ne verotoimistooni. Täytin mukaan verokortin hakulomakkeen, jonka ainoat kielet ovat norja ja - puola!
Mietimme, että josko käyntini hyväksyttäisiin henkilökohtaiseksi ilmoittautumiseksi ja saisin kuitenkin verokortin... Saas nähdä!
Sitten pankkiin: Säästöpankki ei pystynytkään hakemaan nimellä ja syntymäajalla henkilötunnustani tiedostoistaan (vaikka se on mahdollista, sanovat) ja ainoa mahdollisuus avata pankkitili oli koettaa saada vanha henkilötunnus verottajalta, joka on Norjassa samalla väestörekisterin ylläpitäjä.
Soitin ja selitin asiaani useammallekin, kunnes - yht'äkkiä - minulle kerrottiin puhelimessa vanha henkilötunnukseni. Tietosuoja ei nyt ollut esteenä. Mutta pankkivirkailija ei edelleenkään löytänyt tietojani tiedostoistaan. Pikku juttu, hän vakuutti, kun kone jauhoi ja jauhoi. No, on ollut vähän vaikeuksia yhteyksissä.
Ja niin pankkitilikin jäi avaamatta.
Turha reissu.
Eikun leivoskahville ja kauppaan...
Lapsille ja muillekin maistuu "pieni pala Norjaa"
Kun lapset olivat pieniä, Norjan kummitäti lähetti appelsiinisuklaata hiihtoevääksi, jokaiselle oman appelsiinin. Kylläpä se maistui!
Piano eri makuisina on ollut lasten herkkua. Ennen sitä myytiin tetroissa.
Näitä - riisipuuroa ja kirsikkasoppaa - kehuttiin niin, että oli pakko ostaa!
Paperit eväsleipien väliin -paketti on tuliainen koululaiselle, joka lähtee Norjaan kouluun ja tarvitsee kouluruokailun puuttuessa eväät mukaan. Välipaperi tai -muovi on norjalainen erikoisuus!? Paketissa 500 kpl.
Ja tulomatkalla Haaparannalta pötkyläriisipuuroa ja Julmustia lapsille, vaikka tuo pullo sattui kyllä niin ruma, että... Monissa on niin kauniit etiketit, että niitä katselee ihan ilokseen. Pääsiäisenä se on sitten Påskmust.
Edellisenä päivänä olivat kaupan kyltit norjaksi ja saameksi, nyt ruotsiksi ja suomeksi. Ja valuuttakin vaihtuilee.
Yöksi tyttären Enontekiön kummien luo niin viihtyisään kotiin. Kiitos yösijasta ja kaikista tarinoista sekä passauksesta!
Mutta hyväksyyköhän verohallinto Kautokeinossa näyttäytymistä viralliseksi ilmoittautumiseksi? Tarina "Verokorttia metsästämässä" jatkuu.
Ennen vanhaan Norjaan oli yksinkertaista mennä töihin. Opiskeluaikoina hommasin kesätyöpaikan, joka järjesti asunnon, soitin verotoimistoon ja siinä kai se olikin.
Eipä ole enää. Vaikuttaa siltä, että rikas öljyvaltio "sulkee" rajojansa eivätkä edes pohjoismaalaiset maahanmuuttajat pääse juurikaan helpommalla.
Vuodesta 2008 alkaen maahanmuuttajan pitää ilmoittautua henkilökohtaisesti verotoimistossa saadakseen henkilötunnuksen (tai D-numeron, jollei viivy maassa yli 6 kk). Mukana tulee olla passi (pohjoismaalaisilta kelpaa ajokortti), työsopimus ja/tai vuokrasopimus ja virkatodistus. Alaikäisiltä lapsilta vaaditaan myös henkilöllisyystodistus ja molempien holhoojien kirjallinen suostumus lapsen muuttoon.
Ilman verokorttia ei tietenkään tule palkkaa. Eikä pankkitiliä voi avata ilman henkilötunnusta. Eikä norjalainen työnantaja maksa palkkaa suomalaiselle pankkitilille.
Minulla on vanha henkilötunnus Norjaan, mutta tietoturvasyistä sitä ei voinut lähettää eikä kukaan tiennyt kelpaako se edelleen vai saanko uuden.
Kysyin verotoimistosta voinko tilata verokorttini etukäteen käymällä lähimmässä verotoimistossa. Skatte nord - veiledning vastasi, että voit käydä tilaamassa ja henkilötunnus selvinnee samalla. Verokortti lähetetään työnantajalleni Norjassa. Kysyin kahteen kertaan sähköpostilla onnistuuko varmasti, jos käyn Kautokeinon verotoimistossa ja kaksi kertaa sain vastauksen, että onnistuu. Tunsin itseni kyllä aika hölmöksi kysellessäni moneen kertaan, mutta ...
Koska olen viikon 1 palkattomalla virkavapaalla Norjastakin ja palkka maksetaan jo 12.1, laskin, että saisin palkan vasta helmikuussa tai ehkä vasta maaliskuussa, koska henkilötunnuksen saaminen voi kestää 6-8 viikkoakin.
Ajattelin nopeuttaa palkansaantiani ja ajoin yli 600 kilometriä Kautokeinoon, missä on lähin verotoimisto. Voit vain kuvitella, millaista on liikkua joulukuun puolivälin pimeässä ja vesisateessa! Luojan kiitos, mukaani uskaltautui hyvä ja rauhallinen ystäväni, jonka kanssa matkanteko on aina elämys ja iso ilo!
"Kautokeino (pohjoissaameksi Guovdageaidnu, norj. Kautokeino) on kunta Ruijan sisämaassa Finnmarkin läänissä Pohjois-Norjassa, ja se on samalla Norjan pinta-alaltaan suurin kunta. Asukkaista 90 % on saamelaisia ja kunta on saamelaisuuden keskuspaikka. Saamen kieltä kuulee päivittäin ja Lapin pukuja näkee. Kautokeinossa sijaitsevat mm. Saamelainen korkeakoulu(Sámi allaskuvla) ja saamelaisten kansallisteatteri Beaivváš Sámi Teáhter. Tunnetuin turistinähtävyys on Juhlsin hopeapaja. Pääsiäisenä Kautokeinossa järjestetään pääsiäisfestivaalit (Kautokeino påskefestival) ja saamelainen laulukilpailu Sámi Grand Prix. Kautokeinon kunnan ikäjakauma eroaa huomattavasti sekä Finnmarkin läänin että Norjan tavallisesta ikäjakaumasta; kunnan väestöstä yli 50 % on alle 30-vuotiaita. Lisäksi yli 66-vuotiaita on Kautokeinossa alle puolet Norjan keskimääräisestä." Wikipedia
Netistä löysin, että Kautokeinon verotoimiston käyntiosoite on sama kuin kunnanviraston, joten menin sinne. Buorre beaivi, missähän on verotoimisto?
"Kautokeinossa ei ole verotoimistoa, se on muuttanut jo muutama vuosi sitten Altaan". Siis että MITÄ?
Ette usko, kuinka paljon on kärsitty vilua ja nälkää (ainakin melkein) ennenkuin tuo norjalainen lippuketju on saatu hankituksi keittiön pöydälle odottamaan joulukuusta!
Ptkä tarina. Jatkan nukuttuani yön yli. Vaatii mielenrauhaa ja voimaa, näes.
Teimme tyttären kanssa kynttilöitä. Hain kierrätyksestä tusinan tai kaksikin vanhoja kuppeja ja kippoja ja valoimme niihin. Tuli poltettavia.
(älkääkä viitsikö kysyä mitä tuo kampa tekee tuolla jäähtymässä olevien kenttilöiden keskellä!)
Innostuin katsomaan mitä Wikipedia ja muut kertovat kaamoksesta:
"Kaamos eli polaariyö on ajanjakso, jonka aikana aurinkoei nouse horisontin yläpuolelle. Ilmiö esiintyy maapallon napapiireillä ja niitä korkeammilla leveysasteilla. Mitä lähemmäs napoja mennään, sitä aikaisemmin kaamos alkaa ja sitä pidempi on kaamosaika.
Suomen pohjoisimmassa pisteessä kaamos kestää 51 vuorokautta."
Auringoton talvipäivä alkaa ja päättyyYliopiston almanakan mukaan seuraavasti:
Nuorgam 25.11 - 18.1
Utsjoki 26.11 - 16.1
Kilpisjärvi 1.12 - 12.1
Ivalo 3.12 - 9.1
Sodankylä 19.12 - 25.12
ja sen alempana kaamosta, auringotonta talvipäivää, ei siis oikeasti olekaan.
Vuoden lyhin päivä on pohjoisella pallonpuoliskolla talvipäivänseisauspäivä, jolloin aurinko on suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella, siis kauimpana meistä. Talvipäivänseisaus on 20.-22.12 ja päiviä sen ympärillä kutsutaan pesäpäiviksi. Aurinko ikäänkuin pysyy pesässään. Napapiirin pohjoispuolella aurinko ei siis nouse - mutta ei myöskään vastaavasti kesällä laske!
Siis juuri oikea aika poltella kynttilöitä ja lisätä jouluvaloja!
Parissa päivässä on lunta satanut niin, että jo riittäisi. Nyt olisi sellainen kohtuullinen ja sopiva määrä, vai eikö muka riitä? Tiesää on huono ja autoilu viheliäistä.
En malta olla laittamatta tätä Mekin revontulivideota tänne!
Lokakuussa Finnmarken kirjoitti, että suomalaiset vievät Norjan revontulituristit ja tänään Iltasanomat vastaa: "Täältä pesee, norjalaiset!".
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/taalta-pesee-norjalaiset-suomen-revontulista-tuli-youtube-hitti/art-1288434884863.html
Mutta kaunista on ja hyvin vaikuttavaa! Enpä ihmettele, että kansa ennen muinoin pelkäsi revontulia...
3. adventtisunnuntai. Viime päivinä on satanut lunta ja puheet mustasta joulusta voinee taas unohtaa. Keli teillä on tasaisen huono - räntää ja vettä vuorotellen. Mutta onhan se valoisampaa ja kaunistakin...
Joki alkaa jäätymään
Mökkitieltä tänään
Joulukortit on kirjoitettu ja vien ne huomenna postiin. Suurin osa paketeistakin on jo paketoitu ja postitettavat lähtevät huomenna. Talo on kohtuullisessa kunnossa - enkä aio asua kaapeissa, joten ...
Riittävä ja "tarpeellinen" määrä jouluvaloja ja lasten askarteluja on laitettu esille. Vielä ruokapuoli ja se on siinä. Tulkoon Joulu...
Kun lapset olivat ihan pieniä, tuntui usein vielä aattoaamuna toivottomalta - hässäkkä oli ylimmillään... Otimme tavaksi antaa joka lapselle aattoaamuna yhden toivelahjan, ei sitä "parasta", mutta sellaisen, että touhusivat sen kanssa useamman tunnin aina iltapäivään saakka. Se rauhoitti talon kummasti.
Sinistä hämärää keittiön ikkunasta
Mutta silloinkin, kummasti se joulu astui sisään, kun joulukuusi oli koristeltu ja ruoka tuoksui. Telkkari esitti lasten filmejä ja joulurauha julistettiin Suomen Turusta. Yht'äkkiä joulurauha laskeutui taloon, ja imurit sun muut joutivat sovinnolla syrjään. Ja niin se tapahtuu tänäkin vuonna...
Muutaman viikon kuluttua osa perheestä on jo Norjassa aloittelemassa koulunkäyntiä ja työntekoa. Kieliongelmia emme tässä vaiheessa edes mieti, vaan muuta miettimistä on yllin kyllin. Otetaanko mukaan kahvinkeitin, ihan kaiken varalta, (talo on kalustettu!) ja tarvittaisiinko voileipägrilliä? Varakengät? Juhlavaatteet? Muista virkatodistukset! Jne.
