Vaivaisen valitus : veteleekö palvelukulttuuri viimeisiään?

                                         Gallén-Kallela: Purren valitus

Tämä on äkkinäinen valitus maailman muuttumisesta.  Siitä, ettei palvelua enää saa juuri missään.  Harvoin virastoissa. Eikä juuri koskaan ilmaiseksi.

Parin viime kuukauden aikana olen törmännyt seuraavanlaisiin pikkujuttuihin, jotka kaikki yhdessä mielestäni kertovat palvelukulttuurin oleellisesta muutoksesta:

- silmälasiliike lupasi ilmoittaa tekstarilla, kun lasit ovat haettavissa. Ei ilmoittanut (koska lasit oli jo maksettu!).
- pankin piti ilmoittaa tekstarilla milloin uusi korttini on noudettavissa.  Arvatkaapa ilmoittiko?
- verotoimiston virkailija kehoitti minua menemään itse verotoimitoon katsomaan heidän koneeltaan pyytämäni tiedot. "Helppo homma". Kerroin, että matkaa on liki 100 km eikä aikaa ole. Hän kehoitti edelleen käymään itse. Ilmeni, ettei hän eikä kukaan muukaan K:n kaupungin verotoimistossa osannut käyttää ohjelmaa, jossa tieto oli.
Pyysin ottamaan selvää ja ottamaan yhteyttä. Muutaman päivän kuluttua hän soitti ja asia selvisi.
- kunta on ulkoistanut osan toimintojaan kuntayhtymälle. Kunnan sivuilla neuvotaan viranhaltijoiden s-osoitteeksi etunimi.sukunimi@kunta.fi. Kukaan ei vastaa, ei tule edes virheilmoitusta.  Eikä tietenkään missään kerrota, että osalla kunnan viranhaltijoista sähköpostiosoite on muuttunut! Ihmettelyyni viranhaltija vastasi "emme voi muuttaa täällä nettisivuja"!  Voinko minä sitten?

- toiseen kuntaan lähetin viranhaltijalle sähköpostia ja parin kuukauden päästä saman uudelleen, koska vastausta ei tullut.  Nyt tuli vastaus, että lähetä uudelleen, en voi lukea viestiä ja sähköpostiosoitteeni on tämä. Kyse myös kuntayhtymän toiminnasta. Kunnan etusivulla ilmoitetaan viranhaltijoiden osoitteeksi etunimi.sukunimi@kunta.fi - mikä ei siis päde kaikkien kohdalla.

Eikö niitä ajantasaisia sähköpostiosoitteita voisi ilmoittaa kunnan nettisivuilla?
- maanmittauslaitoksen kartassa oli selvä virhe. Soitin ja kysyin. "Ei rouvahyvä meidän kartoissa ole virheitä" ja "selvitystyö maksaa 90 €/tunti".  Kuitenkin viikon kuluttua kävi ilmi, että virhe oli (tila oli karttoja digitalisoitaessa 80-luvulla siirtynyt naapurin rekisterinumerolle).
- Kela pyytää asian käsittelyä varten päätöstä asiassa, josta sen itse tulee päättää!

Yhteistä näille kaikille tapauksille on, että EI KUKAAN EIKÄ KOSKAAN pyydä anteeksi virhettään tai tietämättömyyttään. Saati, että tarjoutuisi auttamaan tai ohjaisi eteenpäin.

Saltstraumen, maailman voimakkain vuorovesimerivirta Bodön lähellä

Olen moittinut Norjaa joustamattomuudesta verokorttiasiassa ja olen edelleenkin touhtunut siitä, ettei yhteispohjoismaisia työmarkkinoita enää noteerata. Norjalla menee nyt hyvin ja on varaa olla kranttu. Se vain on niin.
Toisaalta autoin vuosi sitten venäläistä ystävääni saamaan pankkitilin Suomeen ja sekin oli aikamoista kyykyttämistä - vaikka oli kyse ihmisistä, joilla on arvokas kiinteistö Suomessa ja juuri kiinteistön juoksevien maksujen hoitamiseksi pankkitili on tarpeen. Kuitenkin pankkitilin sai avattua ilman henkilötunnusta muutaman tunnin nöyryyttämisen jälkeen (henkilötunnus tilattiin ja sen sai seuraavana päivänä).  Norjassahan sekään ei onnistunut. Suomella ei ole siis ehkä varaa olla yhtä kranttu kuin Norjalla?

sama Saltstraumen

Mutta sama tauti vaivaa meidänkin viranhaltijoita. Viranhaltija olen itsekin, mutta tulee kyllä tunne, että päätyö taitaa monella meistä olla palkannosto ja sekin on miltei liian raskasta! 
Ilkeästi sanottu, tiedän. Kuitenkin, palvelualttiutta ei (ainakaan kaikilla vanhemmilla) viranhaltijoilla oikein näytä olevan, ja byrokratia vain kasvaa. Kukaa ei auta eikä neuvo ja ystävällisyyskin on usein hakusessa. Asiakaspalvelukoulutusta järjestetään ja siitä puhutaan, mutta todellisuus näyttää toiselta.
Olen joskus kokenut amerikkalaisen small talkin ja keep smilingin ärsyttäväksi, mutta parempi sekin kuin tämä jurnuttaminen ja umpimielisyys!  Ja kuinka eläkeläiset sitten pärjäävät asioidensa kanssa?    

Ja pyydän anteeksi, jos olen palvellut huonosti, töykeästi, virheellisesti tai välinpitämättömästi - tai jopa unohtanut palvella!

Vai vastaako metsä kuten sinne huudetaan?
Uskallanko katsoa peiliin? HUH.

Jostain syystä olen valitusta väsätessäni kahlannut läpi Saltstraumen-kuvia syyskesältä 2008. Ajoimme kahden hyvän ystäväni kanssa matkurillamme Ruotsin poikki Bodön ja Mo i Ranan kohdille. Tunturia ja merta sopivassa suhteessa. Kohokohtana Saltstraumen. (Kiitos mukavasta matkaseurasta! Lähdetäänkö uudeleen, kunhan ehditään?)
Omat videoni ovat huonoja eikä sääkään suosinut, joten lainaan suosiolla videopätkän youtubesta.

Vaikuttava paikka!  Mielenkiintoinen. Käsittämätön.
http://www.driveklepp.net/johanne/opplevelser/saltstraumen/saltstraumen.htm
http://www.saltstraumendykkesenter.com/en/index.html   pääsi suihkuunkin!