Mihin aika katosi, kun lapset ovat jo noin isoja?

Kalamuija mietti blogissaan pari tuntia sitten, että kuinka pysäyttää aika.  Minäkin mietin mihin aika katosi.
Vasta lapset pyörivät helmoissa, kaikki olivat yhtä aikaa pieniä ja opetimme niitä uimaan ja hiihtämään. Ja nyt ... ?

Uudenvuodenaatto alkamassa ja lapset ovat jo nyt tipotiessään : isotypy lähti T:aan soittimensa kanssa. Viettävät uutta vuotta ja harjoittelevat samalla, sillä 1.1 on esiintyminen. (Liittyy pressanvaaleihin.)
Isopoika on jalkautunut eilen kotoa koulukaupunkiinsa E:n hoteisiin hoitamaan kissaa. Taitavat nauttia hekin, arvelen ma.
Pikkutypy lähti toiseen suuntaan yökyläreissulle ja viipyy sunnuntaihin.
Pieni isopoika on flunssassa. Hänen yökyläkaverinsa lähti tänään ja poika on sen jälkeen vain nukkunut.
Eli kotona kärvistellään vain mies, minä ja pieni isopoika. On raketteja. Ja huomenna ehditään ostaa nakkeja ja perunasalaattia. Ja naapurissa on venäläisiä uudenvuoden juhlijoita Murmanskista, joten ei mitään hätää ;-)
Sunnuntaina on väki jälleen kasassa.

Norja häämöttää. Olen pakannut.  Mies toi kaupasta pahvilaatikkoja ja minä täytän.  Yhteen lakanoita, toiseen pyyheliinoja, kolmanteen vähän omia astioitakin (vaikka talo onkin täysin kalustettu), neljänteen lamppuja, muutamia liinoja ja omat vuodevaatteet ja sängynpeitteet jne. Mahtuukohan ne kaikki edes autoon?
Tiedätte kaikki mistä puhun.

Lisäksi olen ostanut ja pakannut mukaan shampooja ja hammastahnaa, kahvia ja sukkahousuja, kirjojakin (Språklaere for svensker, Rettskrivningsordboka, Synonymordboka for grunnskolen ym.) ja Erioilia sekä muuta tuikitähdellistä. Vaatteista ja kengistä nyt puhumattakaan! Niin, ja läppärit tykötarpeineen.

Nythän tilanne on se, että lähdemmekin pikkutypyn kanssa kahden. Mies ja pieni isopoika tulevat myöhemmin, jos kaikki järjestyy. Isot lapset jäävät jatkamaan opiskelujaan. Tulevat lomien aikana ja kesällä, halutessaan. Ja kotihan jää tähän kohtauspaikaksi kaikille.
Me siis pendelöimme enemmän tai vähemmän. Onneksi olemme tottuneita pitkiin ajomatkoihin ja pohjoisiin olosuhteisiin. Emme kai muuten olisi tähän päätyneetkään. Ja kaikkihan on suhteellista...
Eskelinen ajaa pikavuoroa Skippagurrasta Rovaniemelle, josta suora junayhteys Helsinkiin. Ivalosta pääsee lentämälläkin - tosin aina Helsingin kautta.

                                      Narvik on vasemmalla niemen takana

Tämä lienee hyvä järjestely, sillä työpaikkatarjous tuli täysin yllättäen lokakuussa ja virkavapauden sekä vuokra-asunnon järjestäminen Norjasta vei aikansa. Emme olisi uskaltaneet jättää taloa tyhjilleen keskellä talvea eikä näillä selkosilla saa vuokrattua kenellekään näin isoa taloa kalustettuna. Tyhjentäminenkin on mahdotonta, varsinkin keskellä talvea.

Tärkein syy tähän järjestelyyn on, että pieni isopoikamme ei ollut halukas lähtemään tästä näin äkkivauhdilla Norjaan (kuten äitinsä ja sisarensa!). Hän toimii kuten muutkin miehet ;-) eli lähettää siskonsa tiedustelureissulle ja rakentamaan kontaktit valmiiksi - ja tulee sitten itse valmiiseen pöytään! Hän jää siis toistaiseksi isän kanssa kotiin ja katsomme kuinka kaikki menee.
Sovimme sulassa sovussa järjestelystä ja niinhän se on, että kun lapset on hankkinut niin heistä on huolehdittava. Ja kun he kasvavat, niin heidänkin mielipiteet ja luonteet on huomioitava.

Kerran hiihtolomalla Piteån kylpylässä

Pienempien lasten kanssa olisi ollut helpompaa lähteä, mutta silloin meillä oli puheterapiaa sun muuta, josta ei voinut tinkiä. Se oli tärkeämpää kuin mikään muu. Nyt on "enää" musiikkiopisto, mutta sieltä saa vapaavuoden :-)

                                      Hyvää Uutta Vuotta meille kaikille!