Asetelmien aika - isoäidin tyyliin

Muuttaessamme vuokraamaamme taloon se oli täynnä mitä uskomattomampia asetelmia - aitoon isoäidin tyyliin.  Niinpä, talossa olikin asunut ihan oikea isoäiti viime vuosiin saakka, ja sen jälkeen ei ilmeisesti ole koskettu mihinkään.

No, aikaisemmasta bloggauksesta näitte, että nyt on koskettu!  Kellariin kannettiin laatikkokaupalla tavaraa ja se luonnollisesti hidasti muuttoa ; oli ensin tehtävä tilaa, että mahtui sisään.

Kuvasimme taloa ennen "tyhjennystä". Tässä valittuja paloja!



verholautojen päälläkin oli tavaraa



olohuoneen hyllyn olin ehtinyt "järjestää"

vierashuoneesta

Joko riitti?

Ymmärrätte varmaan, että kirpputorit tms. ei juuri nyt kiinnosta.  (Ei silti, eihän täällä kirpputoreja olekaan.)  Nyt on hyvin selvästi sellainen olo, että vähän on kaunista!

Mutta kuitenkin: olen kiitollinen, että sain vuokrata talon. Näillä markkinoilla ei passaa valittaa. Ja tilaa on!  3 makuuhuonetta, vintissä vielä kaksi makuuhuonetta lisää ja aula, ja kellarissa puusauna! Ja niin ihanan paljon tavaraa... heh heh...

Mereltä merelle - matkalla pohjoiseen...

lempeä kotimeri

Matka lempeän meren ääreltä Jäämerelle sujui elokuussa suurin piirtein näin

kynttiläkuuset

Puolimatkassa Vuotson paikkeilla Saareiselän alapuolella kuuset ovat nk. kyntiläkuusia.  Ne ovat pitkiä, mutta kapeita ja kasvattavat oksat ihan alas asti.  Se ei johdu ilmastosta eikä maaperästä vaan tykkylumesta - oksat eivät kestä lumen painoa, vaan sopeuttavat mallinsa lumimäärään.

Lainaus sivuilta: http://varrio.blogspot.no/2005/09/kynttilkuusi-vrri-iilla-candle-spruce.html
Kynttiläkuuset nousevat Värriötuntureiden välisissä kuruissa Regio subalpina -vyöhykkeeseen. Kuusien menestymistä rajoittava tekijä ei ole niinkään lämpötila tai maaperä vaan talvinen tykkylumi. Se murtaa oksia ja usein latvuksenkin. Tykyn painamana kuusi kasvattaa oksansa aina maan rajaan asti, kuten tässä Värriö II:n lounaisrinteellä kasvavassa yksilössä.

Norway spruces (Picea abies) grow like candles in Regio subalpina belt of Varrio fells. Low temperature as such is not the limiting factor for spruce survival, but the heavy snow that presses the branches and breaks tops. Under the snow burden the surviving spruces let their branches grow down to ground level - as is the case in this tree that is growing on the south-western slope of Varrio II.



Tenojokilaakso - kappale kauneinta Suomea!

Annijoki näkyvissä



tällä ilmalla jopa Jäämerikin on lempeä!

"Ennen" ja "jälkeen" -kuvia ym.




olohuoneen ikkunasta länteen

  






ennen: sukulaisia ja kylänmiehiä

 


nyt: lapset ja kynttilät - ja hieno kuva!

oli papukaijaa, riekkoa, kukkaverhoa ja oranssia liinaa ym.

 


nyt: papukaijat pakenivat henkensä edestä, samoin riekko - lamppu jäi!




ruokailunurkkaus nyt

  

vierashuone ennen



vierashuone ennen

vierassohva?



vierashuone nyt - tervetuloa! ennen sohva, kukkaverhot ja 1001 sukukuvaa ym.

 


keittiö nyt - pöytätasot jo tyhjät, mutta kaapit yhä tupaten täynnä, sehän ei onneksi näy!

     


ennen eli olohuonetta tullessamme

 


nyt: talossa ei ollut kirjoituspöytää, piti ostaa ja tykkäsimme sijoittaa sen olohuoneeseen

  



nyt: kristalleista ei taida päästä eroon! ja sohville voisi kehitellä jotkin päälleheitettävät löijät...



terassilta pohjoiseen













Muutto norjalaiseen perinnekotiin - mikä kokemus!

länsiterassilta auringon laskettua

Tämä muutto oli jälleen ihan omanlaisensa : tavaroiden kuljetus Vesisaaresta tuttavan autotallista sujui ihan mallikkaasti, ja farmariauto vetää sisäänsä uskomattoman määrän omaisuutta - suksista polkupyörään ja kuivaustelineestä grilliin.

Talo oli elämys.  Tai - kuten olemme tyttären kanssa päätellet - enemmänkin kokemus.  Niin täynnä tavaraa olevaa taloa emme ole nähneet ja olemme sentään nähneet yhtä ja toista.  Suvussakin on kylliksi tavaranhamstraajia, joten näppituntumaa asiaan on kyllä jo.


tyylipuhdas eteinen

Taloa oli tyhjennetty silkkihankikkain eli ei ollenkaan.  Kummassakin makuuhuoneessa oli tyhjennetty muutama vaatekaappi meille, mutta työhuone oli aivan täynnä; laatikot, kaappi ja pöytätasot.  Keittiöön ei ollut toivoakaan mahduttaa kupin kuppia ennen perusteellista kaappien tyhjennystä. Kaikkea oli ja runsaasti. Kakkulapioitakin löytyi 15 kpl, joten ...  Palaan asiaan.



sukulaiset ja kylänmiehet olohuoneessa

Olohuoneen ja työhuoneen seinillä oli valehtelematta ainakin 40-50 hääkuvaa ja joukko muita sukukuvia.  Seinät olivat joka paikassa täynnä : ristipistotöitä - kalastaja, Tuhkimo ym. - (paikallisen antiikkiliikken hinta n.400 Nkr/taulu), 60-luvun sametille maalattuja pystysuoria tauluja ( 250 Nkr/kpl), kuninkaallisia lautasia, öljymaalauksia, kovalevylle maalattuja valtavia palapelejä, vanhoja ilmakuvia talosta ja kylältä eri vuosikymmeneltä, seinäkelloja joka lähtöön jne.

Verholautojen päällä kaatunut orava, rokokoonukkeja, Jeesus-patsaita, posliinikippoja ja miltei kaikkea mahdollista.  Lampusta roikkui muovisia papukaijoja. Ikkunalaudoilla riekkoja, poroja, kynttilöitä ja lasinen Eiffeltorni täynnä hajuvettä - sellainen äidillänikin oli, kun olin aivan pieni!

muovipapukaijat kiikkuvat lampusta ja riekko päivystää ikkunalla

Riemastuttavin löytö taisi olla olohuoneen nurkasta parin illan jälkeen löytynyt muovinen sähköllä toimiva sohvapöytä-suihkulähde -yhdistelmä, jossa oli altaassa tusina muovisia lumpeita.  Tytär kantoi hökötyksen terassille ja kokeili.  Aluksi ei mitään toimintaa, mutta etikkapesun jälkeen suihkutti niinn että kaikki kastui.  Värivalot eivät tainneet toimia?

Kuva tulossa!

Vieraat - joita talo riemasutti yhtä paljon kuin meitä - kantoivat pöydän kellariin ja terassille jäi syysiltojen iloksi allaosa muovilumpeineen. Samassa meni kellariin sylillinen muovikukkia eri puolilta taloa - ja olohuoneen katosta roikkunut lamppu+kukkaruukku -yhdistelmä pölyisine muovikukkineen.

nalle pitsiliinalla, Eiffeltorni ikkunalla, toimimaton jalkalamppu - ja Jeesus-patsaat verholaudan päällä 

olohuoneen astiakaappi, jossa värilliset muovihyllyt ja valot

Mutta kyllä se ihan hyvä talo on tulee koko ajan "paremmaksi" !

länsiterassilta pohjoiseen

Automurto hotellin parkkipaikalla - KÄÄK!

Lappeenrannan työmatka alkoi keskiviikkoaamuna näin rattoisasti : hotellin pysäköintialueella oli autooni yön aikana murtauduttu ja sitä oli koetettu käynnistää.  Länsirajan asukkaana ensin kirosin ryssät, mutta sitten tuli järki - ja poliisien kommentit - avuksi : venäläisille ei kelpaa 6 vuotta vanhat perhefarmarit, vaan he haluavat uusia katumaastureita ja aivan uusia merkkiautoja.  Ja poliisi valisti, etteivät venäläiset tumpeloi ja repi johtoja turhan päiten - he yksinkertaisesti vievät!

Minulla kävi kuitenkin tuuri ; ajonesto oli pitänyt ja ikkunoita ei oltu rikottu. Sireenit oli saatu hiljaiseksi - hotelli on ihan vieressä - mutta taito ei ollut riittänyt kuin johtojen ja konsolin repimiseen ja hajoittamiseen. Auto jäi paikalleen.  Navigaattori katosi istuinsuojan alta, samoin hansikaslokerosta mm. aurinkolasit, vanha kamera - mutta kuljettajan istuimen takana ollut läppäri oli säästynyt, koska sen päällä oli villatakki!

Auto nostettiin hinausauton lavalle ja vietiin korjaamolle, jossa lupasivat koettaa perjantaihin mennessä hätäkorjausta niin että pääsisin ajamaan viikonlopuksi kotiin. Ilmaan heitettiin ajajtus mahdollisesta lunastuksesta, mutta sekin jää varsinaisen korjaamon arvioitavaksi. Ilmoitin heti vakuutusyhtiölle ja illalla selvisi, ettei hotelli vastaa vahingosta mitenkään. Ei tarjonnut edes kahvikupillista ruoasta puhumattakaan!

Sitten odotusta.

Sain perjantaina hätäkorjatun auton ja pääsin kotimatkalle.  Johdot oli kerätty kasaan ja koteloitu tiskikoneen positoputkelta näyttävään putkeen, jottei tulisi vahinkoa.  Autoon oli asennettu toinen virtalukko ja sillä startataan. Auton oman avaimenkin on oltava paikallaan, koska siinä on se tuikitarpeellinen mikrosiru.

Mieheni käytti maanantaiaamuna auton merkkikorjaamolla Kemissä ja sitten odoteltiin arviomiehen kommenttia ja vakuutusyhtiön päätöstä.  Oli viikko aikaa saada joko auto kuntoon ennen Norjaan lähtöä tai hankkia uusi auto, jos se osoittautuu välttämättömäksi.

Loppuviikolla selvisi, että auto menee korjaukseen ja autoliike tilaa osat.  Helpotti siltä osin.

Nyt olen siis Norjassa autolla, jossa on kaksi virtalukkoa eikä juurikaan - kerronko? - varashälyttimiä tms. Kunhan huollosta tulee ilmoitus, että ovat ovat paikalla ja saan ajan, niin käyn vaihtamassa kotona auton - ja sitten taas uudelleen vaihtamassa, kunhan tuo on korjattu.  Tai mieheni hoitaa auton vaihdot. Vajaat 800 km suuntaansa onkin ihan sopiva ruskamatkaksi.

Nyt oli vain lähdettävä tuolla, koska se on farmari ja tiedossa oli heti muutto. Ja muutossa(kin) farmari on lyömätön!



Rippijuhlat

Pojan rippijuhlat vietettiin elokuun alussa kauniissa kesäsäässä.  Alkuviikko vietettiin lomaelämää ja sitten muutamaksi päiväksi "tositouhuun". Ja vaikka aikaa oli niukalti, kaikki onnistui - jopa kampaamokäyntikin mahtui ohjelmaan!  Kiitos kaikille "talkoisiin" osallistuneille!

En ole pätkääkään juhlaihminen, mutta mielestäni lapsilla on oikeus juhliinsa : pienenä syntymäpäiviin ja nimipäiviin, ja isompana rippi-, ylioppilas- ja valmistujaisjuhliin ja mitä niitä nyt kaikkia tuleekaan. 
Ja kun juhlat on saatu kasaan, on usein ihan mukavaakin "juhlia". Pienet juhlat järjestyvät kuitenkin kohtuudella ja kun astiat, liinat, päydät sun muut ovat omasta takaa, juhlista "palautuminenkin" on helpompaa. Minun ongelmanani on, etten osaa leipoa.  Juhlakelpoista tarjottavaa ei synny, vaan on turvauduttava ystäviin ja kylänmiehiin.  Mummo on ollut aina iso apu asiassa.  Ja jotenkin on juhlat saatu aina pidettyä... Siitäkin kiitos kaikille!

Nyt tuli keskeytys tähän tarinointiin.  Kuvatkin jäivät puuttumaan.  Saksan vieraat tulivat hakemaan kaupungille. 
God helg!

Kuinkas tässä näin kävikään?

Kesken aurinkoisen työpäivän mietin, että kuinkas tässä näin kävikään?  Että yli kuukaisi meni eikä sanaakaan blogiin! 
Siinä oli lomaa ja reissua ja automurtoa ja muuttoa ja vieraita - kaikkea niin, etten saanut ajatuksiani ollenkaan järjestykseen.  Nytkin on vielä vieraita talossa ja huusholli yhä keskentekoinen, mutta kun siirsin kuvia koneelle - lähinnä työreissuun liittyviä - niin havahduin : on joitain niin kesäisiä kuvia, että on pakko kirjoittaa ja käyttää niitä.  Ovat mielestäni niin kauniita!

Niin, lomallelähtö meni odotusteni mukaan ja kaikki onnistui vallan mainiosti.  Täällä ilma oli heinäkuun viimeisenä viikonloppuna kamala, kuten edellisestä blogistani näkyy, mutta maanantaina ilma oli kuin morsian ja mietin, että miksi ylipäänsä lähden lomalla pois täältä... 

Olin töissä yhteen ja siivosin vielä vuokra-asuntoni, sillä en palaisi siihen takaisin muuten kuin hakemaan autotallista tavaramme. Tankkasin Annijoella ja ostin loman kunniaksi jäätelön ja heleässä kesäsäässä ajoin Inariin.  Sieltä sainkin yllättäen kyytin ystäväni, jonka oli tarkoitus mennä seuraavana aamuna Rovaniemelle.  Odottelin tunnin pari, että hän sai kotiasiansa järjestykseen, ja niin sain mukavaa matkaseuraa 350 km:n matkalle. Kotona olin puoli kaksi yöllä - olipas "etelässä" jo pimeä, miltei pelotti! - ja kuten sovittua oli herätin pikkutypyn ja menimme heti rantaan mökille yöksi. 

Sillä parasta kaikessa on herätä rannassa aamulla, kömpiä puoliunessa uimaan ja keittää sitten terassilla kahvit.  Juoda ne rauhassa merta tuijotellen. Ja jos vielä joku paistaa lättyjä niin se on siinä.

Loma alkakoon!