Lappeenrannan työmatka alkoi keskiviikkoaamuna näin rattoisasti : hotellin pysäköintialueella oli autooni yön aikana murtauduttu ja sitä oli koetettu käynnistää. Länsirajan asukkaana ensin kirosin ryssät, mutta sitten tuli järki - ja poliisien kommentit - avuksi : venäläisille ei kelpaa 6 vuotta vanhat perhefarmarit, vaan he haluavat uusia katumaastureita ja aivan uusia merkkiautoja. Ja poliisi valisti, etteivät venäläiset tumpeloi ja repi johtoja turhan päiten - he yksinkertaisesti vievät!
Minulla kävi kuitenkin tuuri ; ajonesto oli pitänyt ja ikkunoita ei oltu rikottu. Sireenit oli saatu hiljaiseksi - hotelli on ihan vieressä - mutta taito ei ollut riittänyt kuin johtojen ja konsolin repimiseen ja hajoittamiseen. Auto jäi paikalleen. Navigaattori katosi istuinsuojan alta, samoin hansikaslokerosta mm. aurinkolasit, vanha kamera - mutta kuljettajan istuimen takana ollut läppäri oli säästynyt, koska sen päällä oli villatakki!
Auto nostettiin hinausauton lavalle ja vietiin korjaamolle, jossa lupasivat koettaa perjantaihin mennessä hätäkorjausta niin että pääsisin ajamaan viikonlopuksi kotiin. Ilmaan heitettiin ajajtus mahdollisesta lunastuksesta, mutta sekin jää varsinaisen korjaamon arvioitavaksi. Ilmoitin heti vakuutusyhtiölle ja illalla selvisi, ettei hotelli vastaa vahingosta mitenkään. Ei tarjonnut edes kahvikupillista ruoasta puhumattakaan!
Sitten odotusta.
Sain perjantaina hätäkorjatun auton ja pääsin kotimatkalle. Johdot oli kerätty kasaan ja koteloitu tiskikoneen positoputkelta näyttävään putkeen, jottei tulisi vahinkoa. Autoon oli asennettu toinen virtalukko ja sillä startataan. Auton oman avaimenkin on oltava paikallaan, koska siinä on se tuikitarpeellinen mikrosiru.
Mieheni käytti maanantaiaamuna auton merkkikorjaamolla Kemissä ja sitten odoteltiin arviomiehen kommenttia ja vakuutusyhtiön päätöstä. Oli viikko aikaa saada joko auto kuntoon ennen Norjaan lähtöä tai hankkia uusi auto, jos se osoittautuu välttämättömäksi.
Loppuviikolla selvisi, että auto menee korjaukseen ja autoliike tilaa osat. Helpotti siltä osin.
Nyt olen siis Norjassa autolla, jossa on kaksi virtalukkoa eikä juurikaan - kerronko? - varashälyttimiä tms. Kunhan huollosta tulee ilmoitus, että ovat ovat paikalla ja saan ajan, niin käyn vaihtamassa kotona auton - ja sitten taas uudelleen vaihtamassa, kunhan tuo on korjattu. Tai mieheni hoitaa auton vaihdot. Vajaat 800 km suuntaansa onkin ihan sopiva ruskamatkaksi.
Nyt oli vain lähdettävä tuolla, koska se on farmari ja tiedossa oli heti muutto. Ja muutossa(kin) farmari on lyömätön!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti