APUVA - norjan opetus koulussa!

Kuva on hieno.  Pikkutypy otti sen syyskuun lopulla vuonon poikki kohti Kirkkoniemeä. Kuva on hieno, mutta nyt raivostuttaa.

Kertokoon joku olenko aivan kohtuuton!

Tarina menee näin: 14-vuotias tyttäreni meni nyt tammikuussa Norjassa kielitaidottomana kouluun, ja sai 2-3 tuntia viikossa norjan kielen opetusta. Tyttö ei ollut lukenut Suomessa ruotsia kuin muutaman kuukauden syksyllä, joten kaikki oli uutta.
Norjalaiseen tyyliin ei opetettu kielioppia, ei persoonapronomineja eikä verbien taivutuksia, vaan "kieltähän oppii puhumalla".  No joo, tyttö on ollut hyvä oppilas Suomessa pitkälti yli 9 keskiarvolla, mutta nyt alkoi tulla raja vastaan.

14-vuotias ei ole enää lapsi, joka matkii kuin papukaija ja oppii siten.  Hän on nuori, joka haluaa tietää mitä puhuu ennenkuin avaa suunsa.  Ja perisuomalaiseen tyyliin haluaa myös tietää, että se menee oikein.  Edes suhteellisen oikein. Kukaan koulussa ei välittänyt siitä eikä opettanut - siis opettanut ihan oikeasti. Nyt ajattelen, etteivät ne edes ymmärtäneet asiaa.

Norjalaisille kielioppi on kirosana ja kun maassa on kaksi kieltä ja tuhottomasti murteita, ei oikeaa kirjakieltä edes ole olemassa. Jokainen puhuu miten tykkää ja myös kirjoittaa miten tykkää - tai miten osaa. Kaikki on sallittua.
Niin meni kevät.

kuva: Laura Leppäjärvi

Syksyllä ensimmäinen kuukausi meni retkillä, ystävyyskouluvierailuilla ja vastaavilla ilman yhtä ainoaa oppituntia missään aineessa. Syyskuun lopulla kyselin muutaman kerran norjan tuntien perään ja sain vastauksen, että he juttelevat koululla ja tytön kanssa.  Eikä tapahtunut mitään.  Tyttökin alkoi hermostua. Koulupäivät olivat pitkiä, kun ei pysy mukana, ja apua ei ollut. Alkuaineiden jaksollisen järjestelmän opetteleminen norjaksi kysyi minunkin kielitaitoani!

Kirjoitin pari viikkoa sitten rehtorille ja pyysin tapaamista.  Rehtori ilmoitti, ettei tytöllä ole oikeutta enempään ja kysyi milloin muutamme Suomeen. Ei kommenttia tapaamisesta.

Siis ensinnäkin: 
Elevar i grunnskolen med anna morsmål enn norsk og samisk har rett til særskild norskopplæring til dei har tilstrekkeleg dugleik i norsk til å følgje den vanlege opplæringa i skolen. Om nødvendig har slike elevar også rett til morsmålsopplæring, tospråkleg fagopplæring eller begge delar.”      
http://lovdata.no/all/tl-19980717-061-002.html#2-8

Suomenkielisellä lapsella on oikeus norjan kielen erityisopetukeen niin kauan, kunnes hän voi seurata opetusta.  Ja tarvittaessa oppilalla on oikeus myös äidinkielen opetukseen ja kaksikieliseen opetukseen lukuaineissa.

Ja toiseksi: Niin kauan kun lapsi on koulun kirjoissa, on koulu velvollinen huolehtimaan lakisääteisestä opetuksesta.  Perheen mahdolliset suunnitelmat eivät muuta ko. oikeutta. Ja mistäs sitä koskaan tietää?

kuva: Laura Leppäjärvi

Viime viikolla alkoi norjan opetus -  englanniksi. Opettaja sinänsä ok, mutta tytön englannin taito ei ole vielä kovinkaan kummoinen.  Ja materiaali tarkoitettu norjalaisille lukemaan opetteleville.  "Parate ordbilder :  der er ord som raskt blir gjenkjent, en trenger ikke ta for seg den enkelte bokstav for å kjenne igjen ord." ja mukana rivi sanoja: jo, ja, nå, ny, står, helt, både, vært, veg, ord ja tehtävänä kirjoittaa jokaisesta sanasta yksi lause. Lause, jossa ko. sana esiintyy.
Että siis mitä?

Kuinka miltei kielitaidoton lapsi voi kirjoittaa lauseen, jossa esiintyy sana vært?  Hänhän ei edes tunnista sanaa eikä sitä tuossa muodossa löydy sanakirjoistakaan.

Tänään koululla on ollut palaveri (jossa ei ollut mukana suomen opettaja, ei rehtori eikä minuakaan kutsuttu).  Tyttö soitti ja sanoi melkein huutaneensa, ettei hän osaa englantia niin paljoa, että voi opetella norjaa englanniksi.  Ja kertoi sanonneensa, ettei hänestä sanojen riviin paneminen ole puhetta, vaan pitäisi olla tietoa kielen perusasioista. Siitä kirotusta kieliopista. Luokanope ja norjan ope sekä kevään norjan ope (joka osaa vanhaa suomea) olivat kehoittaneet pyytämään aina apua - mutta miten pyytää apua, kun ei osaa kertoa mitä ei ymmärrä eikä osaa käyttää kieltä edes kysyäkseen.  Ja kun apua tarvitsee koko ajan.

Seurauksena palaveri ensi viikolla heti koulujen syysloman jälkeen. Nyt minutkin kelpuutettiin mukaan. Ja rehtori.

kuva: Laura Leppäjärvi

Miten te muut selvisitte näistä ?

Tässä linkki PISA-tutkimukseen, joka osittain antaa vastaukset bloggauksen ongelmiin.  Norjalaisten koulunkäynti on PISA-tutkimuksenkin valossa pelkää leikkimistä ja viihtymistä. Oppiminen on toissijaista.
http://www.pisa.no/index.html

Niinpä norjalaisilla todistuksilla onkin vaikea saada opiskelupaikkaa Suomesta edes ammattikoulusta, kuten eräs äiti eilen kertoi puhelimessa.
Ja - vanha kyynikko astuu esiin - Norjan taloudellinen menestys on kupla, joka kyllä puhkeaa aikanaan.  Mutta nautitaan niin kauan kun voidaan!

PS. Tämä ei ollut tarkoittamani bloggaus koulunkäynnistä, vaan hetkellinen mielenilmaus!