Päivän asuntosaldo on edelleen nolla.
Jatkamme edelleen kantasuomalaista kylästelyä, ja soittelua. Kylästely on toisaalta oikein mukavaakin. Eipä ole tullutkaan kylästeltyä näin ahkerasti aikoihin, kuin nämä viimeiset muutamat päivät. Käyty kylässä oikein olan takaa.
Soittelu ei ole niin mukavaa. Ja toisakseen se ei ainakaan vanhempien ihmisten kohdalla "toimi"; harvempi lupaa puhelimessa vuokrata mitään näkemättä vuokralaisiaan. Mutta koska osan talojen omistajista asuu etelässä, niin soittaminen on ainoa keino kulla onko toivoakaan.
Puhelinsoitto Kirkkoniemeen miehelle, joka omistaa talon tuossa tien varrella. Talo tyhjillään ja lämmöt päällä. "No, kun käymme siellä joskus. Ehkä kesällä." Kysyin, että olisiko mahdollista saada taloa talveksi. "Ei oikeastaan. Voihan olla, että haluaisin tulla metsille. Tai muuten vain käymään."
Naapurit sanoivat, ettei mies käy siellä koskaan.
Käynti miehen luona, jolla on myös talo tuossa tien varrella. Lämmöt päällä koko talven. "Ei sitä oikein voi vuokrata, jos tädin lapset tulevat. Kun se oli tädin talo ja ostin sen." Vaimo sanoo välistä, että voisi sen kyllä vuokrata, koska tädin aikuiset lapset eivät kuitenkaan käy. Mies sanoo kuitenkin, että ei se käy. "Jos ne joskus tulevat..."
Koetimme kylään vanhan tädin luo, jolla on talo upealla paikalla. Täti on asustellut siinä, kunnes vuosi kaksi sitten voitti usemman miljoonan ja osti osakkeen kaupungista. Nyt talo on siis tyhjillään. Eilen joku kertoi, että täti on muuttanut kesäksi maalle. Ajattelin, että käymme kysymässä taloa vaikka syksystä. (Kohta on kuitenkin jo talvi!)
Mutta täti ei ollut kotona, joten otamme asian uusiksi.
Kylässä punaisessa talossa jokirannassa. Paljon karjalaista puhetta, vaikka emänään Lappeenrannasta lähdöstä on kulunut jo 50 vuotta. Paljon murretta ja naurua. Mies keittää kahvia ja puistelee päätään. Puhe on lause puoliksi norjaa ja puoliksi suomea - tosin mies osaa suomea hyvin, vanhaa Suomen-sukua kun on.
Kuulemme, että vuonossa on tällä kohdalla syvyyttää yli 200 metriä ja Pykeijan kohdilla jo yli 400 m.
Ja nyt tiedämme, että Pikkuskitsi-nimi tarkoittaa matalikkoa tässä Annijoen edustalla. Matalikon kohdalla on vettä vaivaiset 40-50 m ja matalikon ympärillä heti liki 100 m.
Pohjanlahden rannikon asukkaan korviin tuo ei kyllä kuulosta matalikolta!
Aurinko laski ja nyt näyttää olohuoneen ikkunaan, että se alkaa pikkuhiljaa hivoskella nousemista. Ensi viikollahan täällä alkaa jo yötön yö eli keskiyön aurinko. Nyt kuitenkin nukkumaan!
2 kommenttia:
Voi miten toivottomalta se tuntuu tai vaihtoehtoisesti kalliilta. Onnea metsästyksen.
Tervehdys Hetasta, missä myös tätä asuntoshowia seurataan. Miten se voikaan olla noin vaikeaa.. kuka olisi arvannut etukäteen, että tästä voi tulla näin hankalaa. Vaikeampaa kuin se tilin avaaminen? AInakin teidät tunnetaan siellä jo hyvin, koska kyläpaikkoja on. Eiköhän se sana kierrä, ja luulisi siellä suomen ystäviä olevan.. pidän peukkuja, että se eräs setä heltiäis eikä ajattelis mahdollisia sukulaisvierailua. Turhaa paranoiaa. No, Täällä sataa räntää, tosin huomenna on vielä yöpakkasia ja tarkoitus lähteä mökille vielä järven yli. Kuulemma kelkalla turvallista, koska voi aina painaa kaasua jos tulee vesikko..
Hyvää äitienpäivän jälkeistä elämää teille ja terveisiä "pikkuisille".. :-)jml
Lähetä kommentti